Rautainen vuosi 2012

Vuoden viimeisenä päivänä on kai tapana katsahtaa taaksepäin ja summata menneen vuoden saldo. Vaikkei tapanani olekaan hirveästi katsoa taaksepäin, on vuosi 2012 omalla kohdallani ansainnut pienen revyyn. Takana on nimittäin tähän astisen elämäni yksi parhaista ja samalla kertaa tietyllä tavalla rankimmista vuosistani.

Takana on vuosi joka on saattanut minut tähän; tangon alle, itse perustamalleni salille. Ja tämä kaikki on syntynyt niin sanotusti rakkaudesta lajiin. Intohimo kahvakuulanostamista, voimaharjoittelua ja kokonaisvaltaista suorituskyvyn parantamista kohtaan täytyi purkaa jotenkin, ja jossakin vaiheessa harrastuksesta sitten tuli työ. Toinen(kin) työ.

Rakkaudesta rautaan.

Vuosi 2012 otti enemmän kuin uskallan myöntää. Silti se antoi vieläkin enemmän. Kun siis tänään painan pääni tyynyyn, aion hymyillä. Tämä oli se vuosi, jolloin uskalsin! Tartuin unelmaan, enkä päästänyt irti. En edes silloin kun pelotti.

Huomenna alkaa uusi matka, jota maltan tuskin odottaa. Sillä se on jatkumoa menneelle vuodelle. Se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että se vaatii vielä mennyttäkin vuotta enemmän, mutta tietäen mitä on tulossa, uskallan myös odottaa, että se antaa jotakin takaisin.

Sinulle, blogini seuraaja sanon: Uskalla tulevana vuonna tarttua unelmiin! Se vie sinut uskomattomiin seikkailuihin. Tai saattaa ehkä viedä kotiin.

Back to basics.

Joulu tuli ja meni. Ihan kuin aiempinakin vuosina. Viikkojen, jopa kuukausien haloo etukäteen ja…. nyt se on jo ohi. Näinkin pikaiseksi toimitukseksi joulu on kuitenkin vaikuttavaa aikaa; Joillekin tämä paripäiväinen pyhä saattaa nimittäin tuoda mukanaan useiden kilojen pöhön ja ähkyn, siihen päälle mättömorkkiksen ja viimein armottoman taisteluvimman: ”Huomenna aloitan (taas) uuden elämän!”.

Tasitelutahto on hyvä! Kunhan opit suitsimaan sitä oikeaan suuntaan. Tässä hommassa auttaa (tutkimustenkin mukaan) maltti; pienet muutokset elämäntavoissa saavat pitkällä tahtäimellä isoja asioita aikaan, liian isot harppaukset johtavat helposti epäterveellisen jojoilun harhapoluille.

Mihin muutoksiin panoksensa kannattaa sitten satsata? Millä saa eniten rahalle vastinetta? Tässäpä muutama elintapamuutos ja niiden painovaikutukset yksittäisinä painonhallintatoimenpiteinä vuotta kohti (reilusti ylipainoisella henkilöllä):

1. Kasvisten ja marjojen lisääminen ruokavalioon (vähimmäissuositus on 500 g päivässä, eikä ylärajaa oikeastaan ole). Vaikutus painonpudotukseen vuositasolla yli 10 kg. Vaikkei painoa olisikaan pudotettavana, on kasvisten ja marjojen sisältämät superravinteet ihan jokaiselle tarpeellisia ja suositeltavia!

2. Ateriarytmin tasaaminen 2-4 tunnin välein tapahtuvaksi. Vaikutus painonpudotukseen vuositasolla yli 10 kg. Tässä kohtaa on tietysti selvää, että on myös jonkinlaista merkitystä sillä, mitä 2-4 tunnin välein puputetaan. Painonpudotuksen lisäksi tasainen ateriarytmi tukee lihaksiston ja suorituskyvyn kehitystä ja nopeuttaa palautumista liikunnasta.

3. Runsaskaloristen juomien karsiminen ruokavaliosta. Vaikutus painonpudotukseen vuositasolla yli 5 kg. Sokerilitkuilla ei vielä tähän päivään mennessä ole osoitettu olevan kenellekään merkittävää terveydellistä hyötyä, joten näitä ilman pärjää vallan mainiosti kuka tahansa!

4. Herkkujen syönnin kohtuullistaminen (ei siis kieltäminen täysin!). Vaikutus painonpudotukseen vuositasolla 4-5 kg. Totaalikieltäytyminen tämän päivän runsaan tarjonnan keskellä vaatii puritaanista itsekuria, jonka terveellisyydestä ei ole minkäänlaisia takuita. Löysätään vähän pipoa ja keskitytään olennaiseen; elämään.

5. Liikunnan lisääminen. Vaikutus painonpudotukseen (ota ja kauhistu!) 0-3 kg. Erityisesti tämä kohta listasta vaatinee hieman avaamista; Yksittäisenä toimenpiteenä liikunta ei siis tutkimusten mukaan ole vaikuttava tapa pudottaa painoa, mutta se auttaa ylläpitämään ruokavaliolla saavutettua ihannepainoa sekä ennaltaehkäisemään vuosien saatossa salakavalasti tapahtuvaa painonnousua. Lisäksi se auttaa säilyttämään lihasmassaa painonpudotuksen aikana, mikä on elintärkeää kehon aineenvaihdunnan ja hormonitasapainon ylläpitämiseksi.

Ilman lihaksia on vaikea ylläpitää kehon kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia. Erityisesti siis lihasmassaa ja -voimaa parantava liikunta on ehdottomasti satsauksen arvoinen! Ja oli lajivalintasi mikä tahansa, kunhan se vain on itsellesi sopiva ja mieluinen, antaa se lisää virtaa arkeen ja lukuisia ’voittaja fiilis’ -elämyksiä!

Summa summarum: Valitse pari pientä elintapamuutosta, joita kykenet ylläpitämään arjessa tästä tulevaisuuteen. Etsi itsellesi mieluinen tapa kehittää ja ylläpitää lihaskuntoa ja yleistä suorituskykyä – yksin tai yhdessä jonkun samanhenkisen kanssa. Ennen kaikkea, nauti matkasta! Tässä ja nyt.

Perheellisen on joskus käytettävä hieman luovuutta riittävän liikunnan toteutumiseksi.

Pyhinä(kin) on lupa liikkua

Eläessämme joulun aikaa ja taikaa on hyvin, hyvin tavallista ajatella, että nyt on lupa laiskotella, tai kuten jossakin mainoksessa sanotaan: ”lupa mössähtää”. Itse näkisin joulun pyhät aikana, jolloin on toden teolla aikaa huolehtia itsestään. Joulun vapaat on siis nimenomaan hyvää aikaa luoda pohjaa terveille elämäntavoille ja rutiineille, jotka usein juuri ennen joulua alkavat rakoilla vuoden viimeisen työrutistuksen ja jouluun liittyvien valmistelukiireiden vuoksi.

Itsellä viimeiset kuukaudet ovat olleet haasteellisia kahden työn, uuden salin perustamisen, perhe-elämän ja oman treenin yhteensovittamisen kannalta. Onneksi suurin osa suosimistani treenimuodoista on sellaisia, että niitä on suhteellisen helppo harrastaa minä vuorokaudenaikana ja missä tahansa. Lisäksi niistä on mahdollista koota kokonaisuuksia, jotka antavat ihan mukavan treenivasteen 15-20 minuutin setillä. Tällä tavoin olen saanut ylläpidettyä ainakin jonkinlaista kuntotasoa tänä elämän ”ruuhka-aikana”, kuten eräs hyvä ystäväni asian ilmaisi.

Eläköön siis jälleen kerran rauta(kuula) ja raitis ilma!

[Inspired by kettlebell lifting.]

Mietin mitä jää

Nyt on herkkää. En tässä vaiheessa edes tiedä, mistä tämä juttu kumpuaa, mihin se johtaa, saatika miten se päättyy, mutta kuultuani tänään toisen kerran radiosta Erinin tulkinnan biisistä ”Mitä tänne jää”, heräsi ajatus (ja lähes pakottava tarve) kirjoittaa tänään rautaakin isommista asioista.

Eletty elämä ja sen mukanaan tuomat tapahtumat muuttavat, jos ei nyt ihmistä sinällään, niin ainakin näkökulmaa katsella tätä maailmaa. Kliseinen esimerkki: Lapsen syntymä. Yhtäkkiä tietyt asiat herkistävät mielen eri tavalla kuin aiemmin ja saatat yllättää itsesi aamuruhkan liikennevaloista pohtimasta jonkun yllämainitun biisin sanoja ja sanomaa sen sijaan että vääntäisit nupin kaakkoon ja aiheuttaisit hämmennystä raivokkaalla jammauksella. Noh, kyllä jälkimmäistäkin edelleen tapahtuu joten nou hätä. Mutta käsitit varmaan pointin?

Viimeaikaisilla tapahtumillakin lienee osuutta asiaan; maailmalla uusi kouluampumistapaus, jossa suurin osa uhreista oli ihan lapsia vasta, kotimaassa kahdeksanvuotiaan pojan eilinen katoaminen ja jokin aika sitten kouluikäisen pojan elämän päättyminen aamuruhkassa bussin alle. Listaa voisi vielä jatkaakin, mutta nämä nyt päällimmäisenä mielessä.

Yllätin siis rehellisesti itseni miettimästä että mitä jää (sitten) kun mä (joskus) lähden täältä! Mitä merkittävää jätän jälkeeni? Ja miten määritellään tässä tapauksessa ’merkittävä’?

Hetken (tai kaksi) tätä mietittyäni tulin siihen lopputulokseen että vain harva  jättää jälkeensä jotakin joka on isossa mittakaavassa todella merkittävää, kuten maailman mullistaneen keksinnön tai uuden idealistisen aatteen, jotka molemmat jäävät oikeasti elämään ja merkitsemään jotakin myös tuleville sukupolville.

Jatkaessani pohdintoja oli liikennevalot varmaan vaihtuneet useammankin kerran ja tuon alussa mainitun biisin kertosäe edennyt kohtaan:

”Mä oon tässä, kautta kiven ja kannon, oman nimeni, nimeni, nimeni vannon, että vien tän skenen just sinne minne tahdon.”

Siinä se tuli. Vastaus. Ei siis ole merkitsevää se mitä jää, vaan mitä on nyt ja mihin sen viet. Mihin tartut. Mihin lahjasi ja voimavarasi käytät.

Omalla kohdallani toivon, että voin niin äitinä, vaimona kuin valmentajana ja fysioterapeuttinakin ”viedä skeneni” sellaiseen suuntaan, että voisin edes pieneksi hetkeksi tehdä maailmasta hiukan paremman paikan elää, niille ihmisille jotka skeneeni tavalla tai toisella kuuluvat. Läheisimmille tietenkin ensisijaisesti, mutta jos tapani elää voisi vaikuttaa myös lähipiiriäni kauemmaksi, voisin katsoa onnistuneeni tehtävässäni.

Entäs minä itse? Sen lisäksi, että olen päättänyt kuunnella sydäntäni ja ”viedä skeneni just sinne minne tahdon”, ajattelen sen myös näin:

”Elämä opettaa, tieto lisää tuskaa. Mä vedän kovempaa!”

Kukka kirjoittaa ylläolevassa taas niin sopivansutjakkaasti asioita, jotka aivan hyvin voisivat olla omasta kynästäni (toki minun kynälläni varmaankin paljon töksähtävämmin kirjoitettuna). Juurikin eilen mietiskelin tätä samaa pointtia; milloin oman kehon kuuntelun kortti kuluu puhki ja kääntyy laiskuudeksi? Levätä pitää, mutta mikä on riittävästi ja mikä puolestaan liikaa? Uskon, että keho (ja jokin ääni siellä takaraivon sopukoissa) kyllä kertoo sen. Osaatko/ haluatko/ uskallatko kuunnella, tulkita ja toteuttaa?

kukkalaakso.com

Hyvää päivää numero 19 (XIX).

Eilinen jäi kalenteripäivistä väliin, mutta ei se mitään. Joulunahan päivillä ei sillä tavalla ole väliä, koska kaikki ovat rentoja ja rakastavia. Ihmiset ovat toisilleen ystävällisiä, liikenteessä annetaan tietä, kauppakeskuksissa ei ole jonoa. Myyjät laulavat helkkyen ja Alkossa on alennusmyynti. Laadukkaita, rajoitusten mukaan autoilevia pukkeja löytyy vielä vaikka kuinka.

Viisi päivää jouluun on:
Eilen pohdiskelin levon ja laiskuuden rajaa. Sitä, missä se menee ja miten sen tunnistaa. Palautumisen ja levon merkitys on tietysti kiistaton, eikä sitä sovi unohtaa (nyt ei olekaan kyse siitä).

Yksi ikävä tosiasia, jonka olen tässä pohtiessani laiskotellessani todennut on se, että läski kasvaa levossa.

Kehon kuuntelua suositellaan kovasti, mutta ajattelen sen olevan on taitolaji – siksi sitä on hankala suositella varauksetta. Lienee hyvin yksilöllistä, mitä keho kullekin viestittää – ja ennen kaikkea – osaako niitä viestejä tulkita oikein.

Minulle keho viestittää usein, että tarvitsen esimerkiksi jäätelöä ja suklaata – mutta eri…

View original post 146 more words

Päivän mietelause

Voimaa huulista

Muutama blogiteksti taaksepäin siteerasin Janne Viljamaan kirjoitusta ’Huulivoimaa’. Tarkastelin kirjoitusta silloin omasta näkökulmastani, painottaen oman blogitekstini silloista aihetta. Jannen jutussa ainakin yksi pääpointti oli nimenomaan otsikon aihe ’huulivoima’. Sitä sopii tarkastella hieman lähemminkin.

Tällä tarkoitetaan sitä ilmiötä jolla haetaan kenties lisäpotkua, motivaatiota, oikeutusta, hyväksyntää ja myötätuulta omaan ryhtiliikkeeseen ja elämäntaparemonttiin. Kyse voi myös olla ns. ’valaistumisen’ mukanaan tuomasta huumasta, kaikkivoipaisuuden ja sillä oikealla tiellä olemisen tunteesta.

Ilmiö näkyy ja kuuluu etenkin alkuvuodesta monen työyhteisön kahvipöytäkeskusteluissa. Terveimmillään ilmiö saa aikaan totisen leikkisää kilpailua; liikuttujen minuuttien tai pudotettujen kilojen vertailua.  Omaa hyvää oloa halutaan hehkuttaa, useimmiten vilpittömästi ja muita kannustavasti. Terveellinen ’huulivoima’ on siis tarttuvaa.

Epäterveitä piirteitä ilmiö saa mielestäni silloin, jos missä tahansa yhteisössä joku käyttää ’huulivoimaa’ taukoamatta ja tuo omia valintojaan ja saavutuksiaan jatkuvasti esille tai jopa nostaa ne muiden yläpuolelle. Tämä samainen tyyppi usein vähättelee muiden terveysvalintoja ja liikuntasaavutuksia. Hän myös raportoi hyvin yksityiskohtaisesti (ja yleensä hieman yläkanttiin) omista, kuluneiden päivien liikuntasuoritteistaan tai ravitsemusvalinnoistaan. Epäterve ’huulivoima’ lannistaa helposti kuulijansa ja latistaa muiden yritykset tehdä jonkinlaista ryhtiliikettä omiin elämäntapoihin.

People that put themselves above others will fall longer and harder.  ~Gina Lindley

Ravitsemuksellinen valaistuminen ja liikuntakärpäsen purema on kerrassaan aivan huippu juttu! Ja juuri ne omat valinnat tuntuvat siinä valaistumisen hetkellä niiltä ainoilta oikeilta totuuksilta. Näissä asioissa totuuksia löytyy kuitenkin varmaan yhtä monta kuin on toteuttajiakin ja jokaiselle löytyy oma polku kulkea. Eikä minun tai sinun polku välttämättä ole sen jalompi kuin kenenkään muunkaan. Ne sattuvat vain olemaan juuri minulle ja sinulle ne sopivimmat.

Ja jos omat teot ja valinnat eivät sellaisenaan riitä tuomaan hyvää oloa, vaan ne tuntuvat hyviltä vasta silloin kun niistä puhutaan riittävän suureen ääneen ja riittävän suuren yleisön kuullen, ovatko ne sinulle sittenkään oikeita valintoja? Vai pelkästään pakkomielle?

Tee itsellesi oikeita valintoja ja ryhdy hommiin. Hyväksy, ettei ihan kaikkia ehkä kiinnosta. Se ei himmennä tekemisiäsi tai saavutuksiasi yhtään. Toisin kuin huulivoima.

Ihminen on tapaeläin

Otsikon mukainen väittämä lipsahtaa suustani lähes häiritsevän usein – niin työfysioterapeuttina kuin koutsina toimiessani. Se vain tuntuu olevan näin. Tuttuun turvalliseen on helppo jäädä lojumaan; oli sitten kyse työskentelytavoista, asenteista, liikuntamuodoista tai varsinkin ruoasta.

Tälläkin kolikolla on tietysti kaksi puolta. Hyviä ja hyväksi havaittuja tapoja ei välttämättä olekaan syytä muuttaa, mutta on myös hyvä muistaa että ’vääräänkin’ voi tottua niin, että se tuntuu hyvältä ja hyvää tekevältä vaikkei se välttämättä sitä olisikaan.

Karski vertauskuva: Laitat (jostain käsittämättömästä syystä) männynkävyn ahteriisi. Sangen epämukavaa. Annat kuitenkin (edelleen täysin käsittämättömästä syystä) kävyn olla siellä kolme vuotta. Tuona aikana olet tottunut sen olemassa oloon siinä määrin, että sinua ahdistaa suunnattomasti kun se otetaan (vihdoinkin joku saa sinut järkiisi!) sieltä pois.

Kannattaa siis välillä pysähtyä analysoimaan omia toimintatapoja ja vaikka ihan vaihtelun vuoksi muuttaa niitä säännöllisin väliajoin. Treenissä kannattaa aika ajoin astua mukavuusalueen ulkopuolelle, koska se on useimmiten se alue jossa ”the magic happens”. Samoin ruoassa kannattaa kokeilla välillä jotain ihan muuta; perusjauhelihan voi vaikka vaihtaa välillä hirvenjauhelihaan, kaurapuuron tilalla voi aamupalaksi nauttia marjaisan, proteiinijauheella ja superfoodeilla höystetyn smoothien tai jykevän proteiinipannarin:

1 kananmuna (luomu)

1 valkuainen (luomu)

1 skuuppi Sunwarrior Warrior blend proteiinijauhetta (suklaa)

1 skuuppi Puhdistamon Rakkauspakkaus kaakao-maca-riisinleseseosta

2-3 rkl nestettä

1/3 banaani

1 pussi FSF Instant Longevity -jauhetta

1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä paistamiseen

Kaikki ainekset iloisesti sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella. Paista rapsakaksi molemmin puolin semikuumalla pannulla. Nauti sellaisenaan tai vaikka jäisten marjojen kera. Kuppi teetä tai kahvia kyytipojaksi ja päivä saa jyrähtävän startin!

Talviurheilua

Tänään kirjoitin valmennettavien treenijoulukalenteriin komennon liikkua ulkona – tyyli vapaa. Tunnetusti seison itse myös sen verran komentojeni takana, että laitan itseni samaan liemeen. Niin myös tänään.

Treeni sisälsi sananmukaisesti talviurheilua, kun puolen tunnin kuulatreenin päätteeksi tuli finisherin aika; muutama kierros kyykkyjä lisäpainolla (20), etunojapunnerruksia (20) ja leuanvetoja (10). Niin että missä se TALVIURHEILU edellä mainitussa sarjassa tulee? No, meillä ei taloudessa ole leuanvetotankoa sisätiloissa, vaan pihan perällä olevan puuvajan oviaukossa. Pipoa päähän ja kinttaita käteen vaan! Kyllä muuten tuli hyvä olo antaa viiman vähän piestä kuulan sytyttämiä lihaksia! Suosittelen!

Oikean olan takana siintää jutussa mainittu puuvajan ovi. Videomateriaaliakin kotiväki ehti purkittamaan: http://www.youtube.com/watch?v=QIsAgsl6Hec&sns=em

Uusi vuosi – uusi elämäkö? Taas.

Vuoden lähestyessä loppuaan moni tähyää jo uuden vuoden puolelle ajatuksenaan kehittää itselleen tuolloin viimein se selkäranka ja ryhti, jota terveiden elämäntapojen ylläpitäminen vaatii. Tämä aihe on läsnä lähes jokaisessa kahvipöytäkeskustelussa, etenkin tänä vuodenaikana kun jokaisen työyhteisön kahvipöytä peittyy lahjakonvehteihin.

Lähes jokainenhan kykenee aloittamaan elämänmuutosprojektin mallikkaasti ja tehokkaasti. Mutta mitä sitten tapahtuu? Miksi joku onnistuu ja joku toinen puolestaan kompuroi jo alkumetreillä? Vastauksia on varmasti useampia kuin yksi, eikä syyn tiedostaminen välttämättä kanna yhtään pidemmälle.

Tärkeämpää olisi mielestäni siis pyrkiä vastaamaan kysymykseen ’miten?’. Eli miten pidetään ryhtiä yllä ja estetään ettei elettävä elämä tule elämäntaparemontin tielle? Tai toisaalta, ettei ylirasitustila vaani seuraavan nurkan takana?

Muutama erittäin varteenotettava vinkki tähän aiheeseen liittyen osui silmääni Janne Viljamaan kirjoituksesta ’Huulivoimaa’ (K&F 8/2012). Omaa suodatintani käyttäen poimin sieltä mielestäni parhaat palat ja kokosin alla olevan listan.

Elintapamuutoksen aloituksen, toteutuksen ja ylläpidon TOP 5:

1. Armo.

Älä muuta koko elämääsi kerralla. Jos sinulla on vaikea vaihe elämässäsi; lapset valvottavat, avioero tai muuta surua, älä laita itseäsi liian koville. Vaikeissa elämänvaiheissa pidä saavutettua tasoa yllä esimerkiksi treenaamalla kerran viikossa ja ala kiristää ruuvia kun aika on kypsä.

2. Riittävä lepo.

Stressi tarkoittaa epätasapainotilaa omien voimien ja vaatimusten välillä. Anabolinen tila, jossa elimistö palautuu treenien välillä, muuttuu lihaksikkaammaksi ja voimakkaammaksi, vaatii stressin hallintaa, riittävää unta, säännöllisiä ja ravitsevia aterioita ja koti- ja työpaineiden minimointia. Ja kehitys tapahtuu treenien välillä. Ei treenatessa. Liian tunnollinen harjoittelija ei osaa kuunnella kroppaansa. Tyhmä betonimuurin läpi puskeminen johtaa ylikuntoon, jonka merkkejä ovat mm. jatkuvasti kipeät lihakset, pysähtynyt kehitys, univaikeudet ja yleinen ahdistus.

3. Uusien tapojen opettelu ja itsesi haastaminen asiantuntevassa ohjauksessa.

Tee harjoittelusta vähitellen elämäntapa. Nice things come in small packages. Eli vaiheittain kohti uutta elämäntapaa; ensimmäinen puoli vuotta on haastavin vaihe treenaajalle. Kun on jaksanut käydä kolmesti viikossa treenaamassa raskaan ja fiksun perusohjelman mukaan, alkaa pohja olla rakennettu ja voit alkaa haastamaan itseäsi yhä enemmän. Kun treenaat suunnitelmallisesti, kovaa ja itsesi haastaen, pysyt henkisesti vireänä ja jaksat antaa kaikkesi joka treenissä.

4. Pysy perusasioissa ja aseta treenille aikaraja.

Kyykky on epämukava liike, kuten maastavetokin, mutta oikeanlainen kipu näissä liikkeissä tuottaa sinulle enemmän tuloksia kuin mikään muu harjoitus. Ota treeniin aikaraja; kolmea varttia kauempaa ei tarvitse treenata. Treenin tuottama testosteroninpurskaus on huipussaan n. puolen tunnin päästä treenin alusta ja määrä laskee dramaattisesti kolmen vartin jälkeen. Erityisesti naisille tämä on tärkeää, koska testosteronia erittyy naisilla vain kymmenesosa miehiin verrattuna. Ota hyöty raskaasta, oikein suoritetusta treenistä, juo palautusjuoma ja mene kotiin lepäämään. Elämää on salin ulkopuolellakin, usko pois.

5. Hymyä!

Harjoittelu on kivaa. Älä tee siitä tuskaa liiallisella ryppyotsaisuudella.

Viimeiseen kohtaan allekirjoittanut lisäisi mieluusti myös ruokajutut. Syömisestä ja pelkästä ruoan ajattelustakin saadaan hyvin nopeasti turhan tuskallista, kun homma menee liian tiukkapipoiseksi. Rennon määrätietoinen syöminen sallii tietyn pelivaran – joka suuntaan – ilman että kokonaisuus keikahtaa päälaelleen.