Keppijumppaa, penkkipettymys ja tavoitteiden terävöittämistä

Tein eilen pitkästä aikaa yrityksiä penkistä. Lopputulos: Pettymys. Turhautuminen. Kiukku. Mutta loppujenlopuksi sitten kuitenkin uusi nousu. Jouduin itse todenteolla terävöittämään tavoitteitani, niinkuin niin usein valmennettaville tästä nimenomaisesta asiasta saarnaan ja edellisessä postauksessakin kirjoitin. Mikä on a) lähitavoitteeni ja toisaalta b) pitkän tähtäimen tavoitteeni?

On aivan selvää, että jos lähikuukausien tavoitteeksi on asettanut olympianostojen tekniikan hiomisen (jotta jollakin aikavälillä voisin kehittää hermotuksellisia ja nopeusvoimallisia ominaisuuksia) ja myöhemmin keväällä tietyn juoksumatkan juoksemisen tiettyyn aikaan, ja viimeiset viikot tehnyt tähän tähtäävää harjoittelua, ei penkkipunnerrustuloksen kehitystä voi kauheasti kai odottaakaan. Daah!

Ihmisen aivotkin kykenevät käsittelemään ainoastaan YHDEN ärsykkeen kerrallaan. Siis yhdessä hetkessä menee yksi ärsyke läpi ja käsittelyyn. Tähän perustuu esimerkiksi monet fysikaaliset kivunhoitomenetelmät (ns. porttikontrolliteoria). Noh, vaikkei tällä sinällään ole mitään tekemistä suorituskyvyllisten tavoitteiden kanssa, tuli se vain tässä kohtaa mieleen, koska tavallaan se sivuaa aihetta kuitenkin.

Suorituskyvyllisten tavoitteiden kohdalla pätee ennemminkin harjoittelun spesifisyyden teoria. Timo Haikarainen (yksi erittäin korkealle arvostamistani alan ammattilaisista) kirjoittaa harjoittelun spesifisyydestä täällä sekä täällä. Ja taas täytyy sanoa itselleni että: DAAH!

Ensimmäinen askel: Päätä mitä haluat

-Timo haikarainen

Miksi siis kiukuttelen, jos kuvan treeniväline ei tuo lisälukemia penkkipunnerrustulokseen? Tähän (kiukutteluun) ei ole mitään aihetta, eikä siinä ainakaan mitään järkeä ole! Olen päättänyt mitä haluan ja treeni on sen mukaista. Piste. Get over it and get on it! Ja voin kertoa, että jos hikijumppa on tavoitteesi on kuvan väline aivan loistava tähän tarkoitukseen! Ainakin jos aloittaa päivän tekemällä 50 räjähtävää rinnallevetoa riipusta (25 polven päältä ja 25 puolesta säärestä). Kokeile!

Image

 

Mainokset

Ylös. Se on hyvä suunta. Mutta älä ainoastaan tavoittele sitä – Tee jotain ja liiku sitä kohti!

Oli sitten kyse treenistä tai elämästä yleisesti ottaen, on tehokkain (ja halutuin) suunta selvä; ylös. Rautaa nostetaan ylöspäin, omaa kehoa hilataan tai työnnetään ylöspäin, palloa heitetään ylöspäin, työuralla halutaan ylöspäin (ehkä) jne. Pyritään siis aika monessa asiassa kehittymään, mielellään positiiviseen suuntaan, eli ylöspäin.

Tavoitteen asettelussa pätee sama suunta; kun tavoitellaan kehitystä, käyrät halutaan nousuun. Siis ylös. Jotta ylöspäin päästään, on ensin valittava tukeva alusta josta ponnistetaan, heitetään, nostetaan tai työnnetään. Sen jälkeen on valittava itselle sopivat keinot päästä ylös. Oli alusta ja keinot mitkä tahansa on jossakin kohtaa luultavasti tehtävä jotain. On siis paiskittava töitä.

Siispä haastan sinut tekemään joka päivä jotain liikuttaaksesi itseäsi kohti tavoitettasi, niin kauan kuin se vaatii. JOKA PÄIVÄ. Itse aion seuraavat kuusi viikkoa suorittaa joka päivä tekniikkarutiinin, joka edistää tekniikkaani olympianostoissa. Sen jälkeen seuraavat kuusi viikkoa jotain muuta. Tai sitten jatkan samaa rutiinia. Joka päivä, kunnes olen saavutukseeni tyytyväinen.

Mikä sinun tavoitteesi on? Ja mitä aiot tehdä sen saavuttamiseksi? Joka päivä.

Image

The only way is up.

Mikä kehoasi liikuttaa – mikä saa sydämesi sykkimään?

Motiivi (lat. Motivus, ”liikuttaja”). Yleiskielessä motiivi tarkoittaa vaikutinta eli syytä tietyn asian tekemiseen. Motiivit liittyvät haluihin ja tarpeisiin ja ne ovat läsnä kaikessa ihmisen toiminnassa.

-Wikipedia

Motiivi on luonnollisesti siis läsnä myös liikunnassa, tai liikkumattomuudessa. Elämäntaparemonteissa ennen kaikkea.

Juhani ja Marko pohtivat molemmat hienolla tavalla juuri tätä aihetta omissa blogeissaan. Se pisti sekä liikkujan että valmentajan minussa myös miettimään. Iltalenkillä kuun loisteessa ja kirpeässä pakkasessa aihetta pyöritellessäni päätin kiteyttää oman kantani Nate Miyakin sanoihin:

Image

Eli jotta jaksat puskea eteenpäin, oli elämänalue mikä tahansa, on sinun ensin päätettävä suunta, ja sitten vain pidettävä siitä kiinni. Keinoja päästä tavoitteeseen on varmasti monta. Ja kaikki luultavasti ihan yhtä hyviäkin. Ne ovat vain yksityiskohtia, ja hoituvat kyllä itsestään kun vain päätät päästä perille. Mutta valitse silti huolella! Sillä vain ne keinot, joista jaksat pitää kiinni ja jotka aidosti saavat sydämesi sykkimään, vievät sinut perille asti.

Yrittäjä. Äiti. Vaimo. Vai toisinpäin?

Joku on joskus sanonut, että äideillä täytyy olla kaksi sydäntä; toinen kultaa ja toinen terästä. Yrittäjä-äideillä täytyy sitten varmaan olla käytössään triplasydän ja tupla-aivot. Yleistää ei tietenkään sovi, mutta kuinka moni miesyrittäjä firmaa perustaessaan ja loppusuoran valmisteluita tehdessään hoitaa esim. lapsen vuosineuvolan varaamisen, murehtii siihen kuuluvaa rokotusta ennalta ja hoitaa sitten käynnin ajallaan, itkuineen päivineen? Veikkaan, ettei kovin moni. Ja vastaavanlaisia tapahtumaketjuja saattaa tuolle aiemmin mainitulle loppusuoralle mahtua kasapäin.

Tässä ei nyt ole kyse mistään sukupuolten välisen epätasa-arvon, naisena olemisen tuskan tai jalouden tai muunkaan provosoivan ajattelun esiin nostamisesta. Ihan vaan toteamuksesta. Ja ääneen pohtimisesta. Omien roolien kertaamisesta: Äiti. Vaimo. Yrittäjä. Vaiko sittenkin: Yrittäjä. Äiti. Vaimo.?

Oli miten oli. Nyt se on auki! Oma sali nimittäin. Pari toimittajaa on halunnut tehdä lehtijutun salista ja sen perustajasta. Molemmissa haastatteluissa on kysytty ainakin yksi sama kysymys: Miksi? Vastauskin oli molemmissa tapauksissa sama, mutta kokonaisuudessaan se (vastaus) ei kumpaankaan lehtijuttuun päätynyt. Se vastaus kuului: ”Halusin itselleni mieluisan paikan treenata ja ajattelin että miksen voisi samalla liikuttaa myös muita.”

Ai että mistä se kolmas sydän on tehty? Titaanista!

Image

A niinkuin aamupala, B niinkuin vaihtelu, C niinkuin riittävästi (proteiinia)

Varmaan jokaiselta valmentajalta ja ohjaajalta kysytään usein: ”Mitä ja miten pitäisi syödä?”. Vastauksia on varmaan yhtä monta kuin vastaajiakin ja hyvä niin. Tarpeitakin on hieman erilaisia (painotus sanalla hieman). Ihmisen perusfysiologia ja aineenvaihdunta on kuitenkin lähes kaikilla sama. Eli ei, tässä tapauksessa et todennäköisesti ole mitenkään poikkeavan uniikki yksilö. Syödyn ruoan ja tehdyn treenin vaikutus kehoon on siis suurimmalla osalla perusterveistä ihmisistä kutakuinkin sama.

Elämäntaparemontti on jotenkin kaikkien huulilla näin alkuvuodesta. Ikäänkuin tässä asiassa mentäsiin (korkeintaan) yksi vuosi kerrallaan. Mitä jos tammikuun ensimmäinen olisikin ihan normipäivä, täysin samanlainen kuin vaikkapa marraskuun neljästoista? Mitäs jos tänä vuonna siis tekisit vain sellaisia muutoksia elämäntapoihin, joita näet itsesi ylläpitämässä myös 4.1.2014?

Aloitetaan aamupalasta. Joo, tiedän. Kaikki ”ei vaan pysty syömään mitään aamulla”. Olen sitä mieltä että ihminen pystyy mihin vain. Kyse on vain tottumisesta. Ja toisaalta, jos et syö aamupalaa ja olet silti sellaisessa kunnossa kuin haluaisitkin olla: Älä syö aamupalaa.

Aamupalaan ja sen laatuun kannattaa satsata monestakin syystä: oikein koostettu aamupala nostaa vireystilaa, auttaa pitämään kylläisenä riittävän pitkään, antaa keholle rakennuspalikoita päivän koitoksiin jne.

Nyt siihen alussa esitettyyn kysymykseen ”Mitä pitäisi syödä?”. Aamupalan ABC: proteiinia, kasviksia tai marjoja, laadukasta rasvaa, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Ja kaikkia sopivassa suhteessa. Itse harrastan kutakuinkin alla olevia aamupaloja.

Aamupala 1: Proteiinipannarit, esim täällä esiintyvän reseptin mukaan.

Aamupala 2: Kaurapuuro n. 50 grammasta kaurahiutaleita, 3 kukkura-rkl raejuustoa, 1 dl mustikoita, 2 rkl pellvansiemenrouhetta tai 1 rkl jotain kylmäpuristettua öljyä.

Aamupala 3: 2-3 munan munakas kaali-porkkanaraasteella, kylmäpuristetussa kookosöljyssä paistettuna. Jälkkäriksi 1 dl marjoja.

Aamupala 4: Proteiinipitoinen smoothie; 1-2 dl marjoja, 1-2 dl nestettä, ½ avocado, 1 skuuppi proteiinijauhetta valinnan mukaan, 1 rkl pellavansiemenrouhetta tai tl kärjellinen psylliumia, (superfoodeja valinnan mukaan: ruusunjuurta antamaan kicksejä, reishiä antamaan elinvoimaa ja vastustuskykyä, maitohappobakteereja antamaan vastustuskykyä ja edistämään vatsan terveyttä, macaa energisyyttä ja suorituskykyä lisäämään, raakakaakaota monestakin syystä, tai jotain muuta fiiliksen mukaan)

Ylläolevia aamupaloja kierrättämällä saa mielestäni kivasti vaihtelua aamupaloihin. Annoskoon saa selville yksinkertaisesti kokeilemalla; riittävä määrä täyttää vatsan miellyttävällä tavalla (ei siis täpötäyteen!), pitää kylläisenä 2-4 tuntia, jolloin on aika syödä seuraava ateria. Aamupalan ajankohdasta ja sen jälkeen tapahtuvasta toiminnasta riippuu, mikä ateria on kyseessä. Siitä lisää seuraavassa tekstissä.

Image