Quantified self eli itsensä ja tekemistensä mittaaminen

TLR-blogissa Marko kokoaa hyvin ajatuksia treenaamisen ym oman tekemisen mittaamisesta ja seuraamisesta. F.I.R.E. Cross Training Arenalla hyvinkin kantava ajatus kaikessa tekemisessä; kannustan jokaista keskitymään yhteen tavoitteeseen kerralla (tämä voi myös olla monisyinen tavoite, kuten suorituskyvyn tasapainoinen parantaminen) ja sitten opastan treenaamaan tämän tavoitteen mukaisesti. Treeni- ja/tai ravintopäiväkirjan pitäminen on tässä ehdoton apuväline. Sen avulla tuo Markon listaama toimintatapa (kohdat 1.-5.) onnistuu kätevästi. Itse kirjaan treenipäiväkirjaan seuraavat asiat: edellisyön unen määrä, päivän treeni(t) tai lepo, testi- tai kisasuoritukset, mahdolliset muut henkisesti tai fyysisesti kuormittavat tapahtumat, mahdolliset erityiset spiritin nostattajat.

Seurata voi, kuten Markokin kirjoittaa, mitä tahansa tekemistä jossa haluaa kehittyä, tai joka vaikuttaa johonkin muuhun tekemiseen jossa haluaa kehittyä.

Just write it down!

Totuus löytyy raudasta

Mittaatko itse tekemisiäsi jollain tavalla ja teet päätöksiä datan perusteella? Miten teet sen? Mitä se tarkoittaa:

1. tee jotain
2. kirjaa se ylös
3. seuraa mitä olet tehnyt ja miten se on vaikuttanut
4. tuunaa tekemistäsi tulosten perusteella
5. mene kohtaan 1.

Mittaamisella voi tarkoittaa siis esim. treenipäiväkirjan pitämistä, tulosten kirjaamista ja seuraamista. Tuo quantified self on nyt pinnalla oleva käsite, ehkä siksi että nyt älypuhelinten tarjotessa jo aika hyvin puoliautomaattista tietoa vaikka juoksulenkeistä, mittaamisesta tulee helpompaa. Esim. Sports-Tracker, (tai Nike Run, Endomondo yms) joka kertoo miten pitkään juoksit, reitin, keskinopeudet yms ja ehkä myös sykkeet jos liittää sykemittarin kuvioon mukaan.

Omat kokeilut

Itse olen tehnyt tulosten seurantaa n. vuodesta 2002, eri tavoilla aina ruutuvihoista älypuhellinsovellusten hyödyntämiseen. Niistä on ollut apua kilpailuihin treenaamisessa ja treeniohjelmien suunnittelussa. Olen nähnyt miten treenimäärien muutos on vaikuttanut kisamenestykseen, minkälaisten puristusten jälkeen tulokset nousevat ja minkälaisten jälkeen ne laskevat.

Olen lisäksi datanörtti, joten kaikki uudet tavat tehdä tätä ovat mielenkiintoisia…

View original post 277 more words

Eikä laiskakaan aina oikaise

Postataan nyt varmuuden vuoksi vielä kuva tämän päivän lounaasta, jottei jäisi kenellekään sellaista käsitystä, että puputan jauheita ja superfoodeja päivät pitkät.

Aamu- ja välipalat menee supereilla oikoen, lounaalla syödään RUOKAA, joka on mahdollisimman alusta asti valmistettua tai suoraan sellaisenaan lautaselle nostettua. Nopeaa sekin. Kuinkas muutenkaan 😉

Fast food that keeps you going

Olen laiska kokki. Piste. En siis ole kovin luova keksimään uusia monipuolisia ruokia. Onni onnettomuudessa on se, etten ole myöskään mikään kulinaristi eikä minulle tuota vaikeuksia pidemmälläkään aikavälillä syödä vähemmän maistuvaa ruokaa, kunhan tiedän sen olevan turvallista ja terveyttä edistävää. Syön siis elääkseni ja pysyäkseni liikkeessä, eikä toisinpäin.

Kiireinen elämäntilanne (tekosyy) ja huonot kokkaustaidot (laiska) ajaa terveyttään vaalivan, liikkuvan ihmisen etsimään oikoteitä terveiden aterioiden toivossa. Vaikka nyt aamupalalla, joka itselläni ainakin on aivan ratkaiseva ateria mitä päivän suorituskuntoon tulee. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Ruoan on siis oltava nopeasti ja helposti valmistettavaa, annettava riittävästi energiaa ja sisällettävä vieläpä aimo annos kehon eri toimintoja tukevia ravinto- ja suoja-aineita. Jälkimmäisten tarkemmassa avaamisessa ja kuvaamisessa luotan minua viisaampiin tahoihin, kuten Dr. John Berardi ja kumppanit (jotka kouluttavat minua parhaillaan kohti ravintovalmentajuutta), Varpu Tavi tai Kaisa Jaakkola.

Aamupalani perusajatus koostuu seuraavasti: kasvikset ja/tai marjat, proteiini, hyvät rasvat ja kuitu. Pieni hiilihydraattilisä hedelmän tai kaurahiutaleiden muodossa on yleensä myös mukana. Viher- tai leväjauheet kuuluvat lähes aina tuohon runkoon; sisältävät hurjasti ravinteita jotka suojaavat, puhdistavat ja voimistavat kehoa. Todellista fastfoodia joka antaa potkua!

Jotta edellinen kokoonpano toetutuisi maistuvalla tavalla, pidän keittiössä jatkuvasti tietyn raaka-ainevalikoiman (kananmunia, tummia kasviksia, juureksia, marjoja, kuituja, rasvoja, siemeniä, joitakin hedelmiä jne) sekä turvaudun usein valmiisiin jauheisiin ja mixeihin. Ne helpottavat pikaruokailijan arkea suunnattomasti! Omia suosikkeja ovat: Sunwarriorin Warrior Blend proteiinijauheet, Cocovi Smoothie mix, Puhdistamo Rakkauspakkaus, FSF Instant -sarjan jauheet, macajauhe, spirulina ja uusimpana suosikkina Amazing Grassin Green Superfood -jauheseos. Näitä vain hyvien perusraaka-aineiden kanssa sekaisin blenderissä ja Kaboom! Päivä saa päräyttävän startin!

Smoothien muodossa saa helposti ja herkullisesti upotettua kaikki arvokkaat ravinteet samaan sörsseliin. Jos kaipaan lämmintä aamupalaa, lisään perussörsseliin kananmunan valkuaisia ja (kaura)maitoa ja paistan koko hässäkän neitsytkookosöljyssä rapeaksi pannariksi, teen viherjuoman erikseen kyytipojaksi ja heitän marjat pannarin päälle.

Fast food ei siis välttämättä tarkoita roskaruokaa. Onneksi.

TLR pohtii: Massojen suosio vai ”se oma juttu”?

Totuus löytyy raudasta -blogissa pohditaan tänään Anna Erikssonin ajatuksia peilaten sitä, että onko esimerkiksi hyvinvointiblogia pitävän aina tähdättävä massojen suosioon vai täytyisikö uskaltaa pitää kiinni ”siitä omasta jutusta”.

Onko kaiken ns. luovan tekemisen (kirjoittaminen, musiikki, videointi, miksei bloggaaminenkin) ultimaattinen tavoite olla sitten supersuosittua? Vai onko kyse siitä että pitää löytää oma tyylinsä tehdä, ja tyytyä siihen että se ei voi olla välttämättä massateollisuutta?

Jos olet lukenut blogiani tai vaikka osallistunut valmennukseeni, tietänet mikä minun kantani asiaan on: Uskalla löytää sisäinen palosi, elä ja jaa sitä silläkin uhalla ettei se kiinnosta massoja! Todennäköisesti pystyt loppujenlopuksi vaikuttamaan pysyvämmin ja syvemmin edes yhden ihmisen elämään tällä tavoin. Näin ainakin itse toivon. Onhan omat valintani esimerkiksi salibisneksen suhteen aika marginaalista joukkoa puhuttelevia. And I kinda like it that way. Siispä:

Löydä sisäinen palosi. Pistä itsesi aidosti likoon ja jaa liekki sellaisille, jotka yhtä aidosti haluavat pitää liekin elossa. Ei siksi, että se olisi trendikäs tai suosittu liekki. Vaan siksi että se liekki merkitsee jotakin. Jollekin. Sinulle.

Mainostaukohaaste!

Minä en katso televisiota. Ja tämä ei ole mikään paremmuuden pönkittämisyritys. Vaan minä en yksinkertaisesti ehdi nykyään. Tänään ryhdyin kuitenkin kesken iltajumpan (siippani yllyttämänä) seuraamaan ”taas jotain uutta realitysarjaa”, jolla oli niin hupaisa nimi, että tää oli pakko tsekata. Noh, sisältö jatkoi sitä samaa, vastaavanlaisten ohjelmien noudattamaa linjaa josta on viimeaikoina riittänyt jutun juurta niin kahvipöydissä kuin blogeissakin. Mutta tyttö sai kymppitonninsa, joten mikäs siinä!

Enough about that. Omasta mielestäni paljon mielenkiintoisempaa oli se, mitä siinä katsomisen lomassa kehkeytyi kyseisen ohjelman aikana; Mainostaukohaaste!

Tee mainostaukojen aikana mahdollisimman monta kierrosta/ toistoa seuraavaa liikesarjaa:

10 (rinta lattiaan!) etunojapunnerrusta, 20 (syvää!) kehonpainokyykkyä.

Siinä se! Toistoja saa tehdä vain mainostaukojen aikana. Kerää koko sarja.

Valmentaja-äM hiljenee ja ryhtyy pakkaamaan perheen minilomaa varten. Ainiin, hyvää pääsiäisen jälkeistä todellisuutta kaikille! Siis tiedät sen ”joulujapääsiäinenmenijojaseuraavaksituleekesäIIIk!” -todellisuus. Se tuntuu nyt olevan jotenkin käsin kosketeltavampi kuin aiemmin. Olkoon siis tämä ”Mainostaukohaaste” korteni siihen kevätkekoon (-kehoon?).