Tämä parin päivän breikki normaalista arjen karusellista antaa aikaa blogautella tuon tuosta. Tällä kertaa ajattelin raottaa omaa ajatusmaailmaani 25:n asian kautta.
Noin neljä vuotta sitten sain nimittäin joltakin facebook -kamultani haasteen kirjoittaa 25 asiaa itsestäni muistion muodossa. 25 satunnaista faktaa, tapaa tai tavoitetta.
Tänään löysin tuon kyseisen muistion facebook -profiilini syövereistä. Näin ajattelin tuolloin itsestäni, elämästä, kohtalosta ja muista isoista kuvioista. Ja tiedätkö, näin ajattelen kutakuinkin myös tänään.
25 asiaani
1. Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta tai asettaa uusia tavoitteita elämässä!
2. Jos kerran ryhtyy tekemään jotakin, voi sen saman tien tehdä 110 prosenttisesti.
3. Onko sellaista olemassakaan kuin kohtalo? Voiko ihminen siis omilla valinnoillaan täydellisesti vaikuttaa siihen, mihin elämässään päätyy – vai päätyykö kaikesta huolimatta loppujen lopuksi siihen pisteeseen mikä on ennalta määrätty?
(Fakta vuonna 2013: Kohtalo tottelee tekemistä.)
4. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikella mitä elämässä tapahtuu on merkityksensä ja kaikki tapahtumat kasvattaa jollakin tavalla. Naiivia? Ehkä.
5. En olisi ikinä uskonut, miten vahva kokemus pojan syntymä oli; psyykkisesti, fyysisesti ja emotionaalisesti.
6. Miksi lapsen syntymää ja synnytystä muuten aina verrataan maratonjuoksuun, kun se oikeasti painii ihan eri sarjassa ?? Siis maratonjuoksu kestää keskivertojuoksijallakin vain nelisen tuntia – ja viimeistään kuuden tunnin kohdalla raatobussi noukkii sinut kyytiin, homma loppuu kertaheitolla ja pääset suihkuun!
7. … enkä osannut järin kuvitella sitäkään, kuinka totaalisesti tuo pikku ihminen sekoittaa meidän elämän – ja sulattaa sydämet!
8. Positiivinen ajattelu ei kuluta yhtään sen enempää energiaa kuin negatiivinen ajattelukaan (kenties jopa vähemmän?) eikä hymyn väläyttäminen silloin tällöin taatusti ole sulta itseltä pois!
9. Liikunta ja urheilu on ollut osa elämääni – tai oikeastaan osa minua – ihan taaperosta asti; ensimmäisiin hiihtokisoihin osallistuin 3-vuotiaana, ja siitä lähtien on vauhti pysynyt samanlaisena. Ei lajilla ole niin väliä ollut, kunhan välillä pääsee oikein kunnolla haastamaan itsensä ja saa ”runners high” -fiiliksen päälle.
(Tilanne 2013: Olen liian vanha hilluakseni joka paikassa. Nyt täytyy tehdä valintoja. Valitsen raudan ja juoksukengät.)
10. Ihmisten pitäisi liikkua enemmän – eikä välttämättä verenmaku suussa, vaan siis siten että jokainen löytäisi jollakin tapaa liikunnan ilon. Sen oman tavan ottaa kunnon hiki säännöllisesti. Se kun antaa niin paljon ihmiselle itselleen ja säästäisi miljardeja yhteiskunnan varoja vuosittain!
11. Liikuntaa tai ei – jokaisella pitäisi ehdottomasti olla vähintään yksi asia joka saa sydämen syttymään, asia joka antaa elämälle sisältöä ja arjelle tarkoituksen.
12. Sitä toivoo että voisi silloin tällöin tehdä maailmasta ystävilleen ja perheelleen vähän paremman paikan elää.
13. Kunpa sitä osaisi ainakin olla terve malli omalle lapselleen kaikin puolin…
14. Arvostan suurinta osaa huippu-urheilijoista (vaikkakin nykyään dopingkohut heittävät suuren varjon koko urheilumaailman ylle… eikä aina tiedä miten suhtautuisi), mutta erityisesti ihailen seuraavia urheilijoita: Paula Radcliffe, Aino-Kaisa Saarinen ja Pia Sundstedt.
15. Ja arvostan oikeasti kaikkia niitä arjen sporttisankareita, jotka ovat tajunneet sen ettei kukaan huolla kroppaasi ja pidä sitä kasassa jos et sitä itse tee!
16. Vielä ei ole liian myöhästä kenenkään ryhtyä arjen sporttisankariksi!
17. Ihmiset rakentavat huolestuttavalla tavalla arvomaailmaansa materian varaan tänä päivänä. Eipä ihme että taloudellinen lama saa sitten ihmiset tekemään kamalia tekoja. Oma aarteensa pitäisi rakentaa sellasten asioiden ympärille, joita valtio ei pysty kähveltämään ja joihin maailmantalouden romahtaminen ei vaikuta.
18. Jokaisen pitäisi myös muistaa, että on arvokas juuri sellaisena kuin on. Eikä ihminen todellakaan ole yhtä kuin se mitä hän tekee työkseen tai kuinka paljon hän ansaitsee ja omistaa. Hän ei myöskään ole pelkkä ulkomuoto.
19. Mieltymyksistä: Tulppaanit on ehkä tyylikkäimpiä leikkokukkia maailmassa…
20. Musiikin suhteen olen melko kaikkiruokainen. Kunhan se säväyttää jollakin tavalla, tilanteen mukaan. Lähes naurettavan voimakkaita tunnetiloja saatan kokea silloin, kun tietyn liikuntasuorituksen aikana napeista tai kajareista kuuluva musiikki vaan jostakin syystä istuu ja potkaisee oikein kunnolla.
21. Suurin musiikki- ja tunnetilaelämys sijoittuu vuoden 2008 kesäkuuhun ja Frankfurtin Commerzbank Arenalle: Käytiin isosiskon kanssa siellä fanittamassa Celine Dionia livenä! Oli upeaa kuunnella kaunista, vahvaa ääntä kauniissa kesäillassa ja nähdä tyylikäs nainen joka tuon kauniin, vahvan äänen sai aikaan.
22. Pitäsiköhän alkaa tekemään päätöksiä vähän useammin sydämellä järjen sijaan…? Kirahvin sydän voi muuten painaa jopa 10 kg – aika huisia!
23. Teeveen katselusta… Sohvaperunaksi en koskaan ryhdy, mutta seuraan kyllä kolmea sarjaa: Täydelliset naiset (vaikka vannoin etten IKINÄ jää siihen koukkuun), Rakkauden anatomia ja Greyn anatomia. Nämäkin katsotaan nykyään aika usein keskellä yötä pojan ruokailun yhteydessä digiboksin kovalevyltä.
(Tilanne 2013: Poika ei syö enää öisin. Heräilee toisinaan kyllä. Mutta television katselu ei kuulu enää yrittäjäperheenäidin sanavarastoon – edes öisin!)
24. Eikös ylensyönti ole jonkin uskonnon mukaan yksi kuolemansynneistä? Katolilaisuuden? No, minusta se ainakin on yksi vastenmielisimmistä asioista mitä ihminen voi itselleen tehdä. Inhoan sitä olotilaa, olen aina inhonnut. Onneksi valinnanvapaus tekee tästä tapahtumasta erittäin harvinaisen.
25. Ja se viimeinen muttei todellakaan vähäisin juttu vielä: Fanitan auringonnousuja ja -laskuja ihan täysillä! Molemmissa on se oma juttunsa: Auringonnousu on parhaimmillaan aamulenkillä koettuna ja auringonlaskussa on vaan sitä jotakin joka saa sydämen lyömään vähän voimakkaammin.
En odottanut sinun lukevan listaa loppuun asti. Kiitos kuitenkin jos jaksoit näin tehdä! Nyt saatat tietää minusta jotain, mitä et aiemmin tiennyt. Otan osaa ja onnittelen! Kaikki riippuu näkökulmasta 🙂
1... 2... 3... let's do it! 