Voittamisen ja atleettisuuden ihannoinnin kulttuuri

Nora Yrjölän kirjoitus Kodin kuvalehdessä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen varoittava esimerkki tämänhetkisen fitnessbuumin varjopuolista. Kuntoilijat on houkuteltu pois laihuuden ihannoinnista ajamalla heidät lihaksikkaan ja atleettisen olemuksen ihannointiin.

Tästä kuperkeikasta on kirjoittanut myös breakingmuscle.com –sivuston toimittaja Megan Clements.

Jos vahva on uusi musta, niin ei kai se suoraan tarkoita että siihen kuuluu myös lieveilmiö rasvaton ja muuten virheetön body?

Ja jos vahvaa tavoitellaan niin onko jatkuvasti nostettava enemmän, oltava vahvempi, oltava parempi?

Tiedän että aihe osuu verbaalisella tasolla lähelle omaa nilkkaani. Oman salini seiniä koristaa teksti Stronger. Better. Together.. Ja toki haluan ihmisten saavuttavan esim. vahvemman ja paremman arjen treenin sivutuotteena. Filosofiani ei kuitenkaan tue ajatusta siitä, että olisi aina suoriuduttava paremmin ja oltava joka kerta vahvempi kuin edelliskerralla. Joskus treeni on vain treeni, josta tulee parempi ja vahvempi olo, ilman suoraan mitattavia määreitä.

Vaikka siis ohjelmoin treenit f.i.r.e.llä tavoitteellisuuden ja suorituskyvyn mitattavan paranemisen näkökulmasta, en silti halua luoda elitististä voittamisen ja suoriutumisen kulttuuria. Suorituskyky edellä puuhaaminen on vain minun tapani ajatella motivoivasta liikkumisesta. Motiivit ja motivaatiohan ne ovat jotka saavat meidät ylipäätään liikkumaan. Kenellä mikäkin motiivi.

Haluan silti, että ihmiset säilyttävät liikunnan ilon ja muistavat että elämän suuressa mittakaavassa treeni on vain treeniä. Sen ei kuulu olla itseisarvo eikä ihmisyyden mitta. Se on vain yksi osa terveellistä elämää, yksi työkalu muiden joukossa. Ja yhdellä työkalulla ei pärjää. Kukaan.

Jos määränpäästä tulee matkaa tärkeämpi (lue: tuijotetaan niin tiiviisti kuvitellun lopputuloksen suuntaan että kaikki se arvokas, mitä matkan varrella olisi mahdollista kokea tai oppia, lipuu autuaasti ohi) tai jos ei nähdä metsää puilta (lue: yksittäisestä suorituksesta tehdään kokonaisuutta suurempi asia), ollaan helposti sen tilanteen edessä ettei kohta enää mikään riitä.

Ethän siis unohda nauttia matkasta? Pysähdy toki ihailemaan yksittäisiä puita. Mutta anna niiden silti olla samanvertaisia osia mahtavassa kokonaisuudessa. Se kokonaisuus on elämäsi.

20131011-112736.jpg

Mainokset

One thought on “Voittamisen ja atleettisuuden ihannoinnin kulttuuri

  1. Päivitysilmoitus: Missikisat vs. partio? | kukkalaakso.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s