Suklaamokkasmoothiella hehkua kaamokseen

Vuodenaika on synkkä. Pimeä. Kolea. Kylmä. Ankea? No ehkä vähän sitäkin, mutta ei anneta sen häiritä vaan tehdään tilanteesta paras mahdollinen. Jaa että mitenkö? No tietysti! Suklaalla!

Pari päivää sitten facebookissa vilahti linkki, jota klikkaamalla päädyin Paleokeittiön suklaasmoothiereseptin keskelle. Lopputulos näytti sanoinkuvaamattoman herkulliselta, joten tätähän piti päästä kokeilemaan! Mutta laiska kun olen, eikä alkuperäisen reseptin koko raaka-ainearsenaaliakaan huushollista löytynyt, piti taas vähän oikaista ja kehitellä mahdollisimman simppeli versio k.o. luomuksesta.

Ja ihan hyvinhän siinä kävi 😉 Pehmeän samettinen, mokkamainen suklaasmoothie, joka piti nälän loitolla reilut kolme tuntia ja antoi superpotkua päivään, kiitos tarkoin valittujen superfoodien! Viimeksi mainitut eivät heilauta itse makuelämystä suuntaan eikä toiseen, joten ne voi aivan yhtä hyvin jättää poiskin.

Smoothien perusresepti:

½ avocado

½ banaani

2 rkl raakakaakaojauhetta

1-2 tl pikakahvijauhetta (käytin kofeiinitonta; voi jättää pois jos ei pidä kahvin mausta)

1 dl vaniljaheraproteiinijauhetta

2 dl vettä (veden määrää säätelemällä voi smoothiesta tehdä sopivan paksuista)

1 dl mantelimaitoa (soija-, kookos- tai tavismaitokin varmasti käyvät)

hyppysellinen kalaharin tai ruususuolaa

Koko hela sakki blenderissä iloisesti sekaisin!

Lisäsin vielä: tocoa, ruusujuurta, guaranaa ja reishiä. Jälkeenpäin tajusin, että olisi pitänyt lisätä vielä jotain kuidun lähdettäkin; psylliumia, siemeniä, pähkinöitä…

Hyvää ja helppoa voimaruokaa joka tapauksessa antamaan potkua työntäyteiseen viikkoon ja työntämään pimeyttä vähän loitommalle!

mokkasmoothie

Mainokset

Yksi vs. kaksi kuulaa?

Totuus löytyy raudasta -blogin kirjoittaja Marko Suomi heitti kahvakuulanostajien piirissä kysymyksen koskien yhdellä vs. kahdella kuulalla nostamista ja kirjoitti yhteenvedon saamistaan vastauksista.

Osallistuin Markon semitieteelliseen kyselytutkimukseen vastaamalla kahvakuulanostajien facebook-yhteisössä esillä olleeseen kysymykseen, että kahdella kuulalla tekeminen on oma suosikkini. Syytä en siellä lähtenyt ruotimaan, mutta tähän mieltymykseeni löytyy myös ihan selkeä anatominen ja fysiologinen selitys, joka omalla kohdallani puoltaa kahdella kuulalla nostamista. Toki löytyy myös tekijöitä, jotka saattavat puoltaa yhdellä kuulalla nostamista. Kisanostajilla valinta määräytyy kilpailusääntöjen mukaan, mutta kuntoilijalla valinnan tulisi lähteä terveydellisistä lähtökohdista.

Tässäpä vähän vertailevaa pohdiskelua, joka saattaa helpottaa kuntoilumielessä nostavien ”laji”valintaa:

1) Yhdellä kuulalla tekemisessä, etenkin raskaammalla kuulalla, rankaan (niin lanne- kuin rintarankaankin) kohdistuu voimakas epäsymmetrinen (vääntävä) kuorma, joka tuo herkästi mukanaan erinäisiä ongelmia etenkin naisilla, joiden ylävartalon voimatasot muutenkin ovat suhteessa heikot. Tukilihakset eivät välttämättä jaksa kompensoida tuota kuormaa, joka sitten päätyy suoraan rangan tasolle. Jos rintarangassa jo valmiiksi on vähän toimintahäiriötä, saattaa tuloksena olla mm. toistuvat fasettilukot ja rytmihäiriötuntemukset (jotka johtuvat rintarangan tasolla kulkevan sympaattisen hermoston ärsytyksestä). Lannerangassa kovilla ovat nikamien väliset nivelpinnat sekä välilevyt. Kahdella kuulalla kuorma kohdistuu rankaan enemmän pystysuuntaisesti. Tässä suunnassa selkäranka on kestävin (joskaan ei kestä silloinkaan miten paljon tahansa, etenkään jos ongelmaa löytyy seuraavassa kohdassa mainitusta hartiarenkaan liikkuvuudesta).

2) Kahdella kuulalla nostaessa hartiarenkaan (olkapäiden, lapaseudun sekä rintarangan) liikkuvuus tai pikemminkin liikkumattomuus aiheuttaa omat haasteensa ja on ylivoimaisessa asemassa erinäisten ylirasitusongelmien ennaltaehkäisyssä; etenkin olkapää- ja alaselkäongelmat kehittyvät hyvinkin nopealla aikataululla mikäli hartiarenkaan liikkuvuudessa tai toiminnassa on puutteita. Yhdellä kuulalla noestaessa voidaan vartalon painopistettä (kuulan ollessa yläasennossa) muuttamalla helposti kompensoida puutteita liikkuvuudessa ja/ tai lapatuessa ja näin ainakin olkapäät pääsevät helpommalla. Alaselän kuormitusongelmat liittyvät yleensä räkkiasentoon; yläselän liikkuvuuteen ja lannerankaa tukevien lihasten toimintaan.

3) Kahden kuulan nostoissa kaularankaan kohdistuu suurempi paine, johtuen kaularangan molemmin puolin kulkevien lihasten yhtäaikaisesta (voimakkaasta) supistumisesta ja staattisesta työstä. Myös edellisessä kohdassa mainitut hartiarenkaan liikkuvuusongelmat heijastuvat kahden kuulan nostoissa liikarasituksena niskan alueella (etenkin kallon ja kaularangan liitosalueella, nk. suboccipitaalialueella). Kaularangan ja yläniskan lihasten liikarasituksen seurauksena on lievimmillään niskan jäykkyys, takaraivopäänsärky ja lievä huimaus, pahimmillaan jopa kaularangan välilevypullistuma.

4) Kahden kuulan nostoissa voidaan kuorma yhtä yläraajaa (kaikkine sen rakenteineen) kohti pitää pienempänä ja silti saada tietyssä ajassa ja kokonaisuutta katsoen tehokkaampi harjoitus aikaan.

Pidän itseäni kahvakuulanostamisen saralla puhtaasti harrastelijana ja kuntoilijana mitä omaan nostamiseen ja kuulakokoon tulee. Valmentajana ja fysioterapeuttina uskallan kuitenkin väittää eväitä löytyvän laji- ja kuormitusanalyysin tekemiseen näiden kahden nostovaihtoehdon välillä.

Voin onneksi itse valita omista lähtökohdistani katsoen itselleni sopivimman tavan nostaa, mikä on pääasiassa kahdella 10-16 kg painavalla kuulalla. Mutta kuten edellä olevasta listasta käy ilmi, ei tämäkään tapa ole täysin ongelmaton, minkä vuoksi yhdellä kädellä tekeminen tuo tärkeää vaihtelua itse lajiharjoitteluun (oheisharjoittelusta puhumattakaan). Ja luulenpa että myös jokainen kahdella kuulalla kisamielessä nostava tekee jokaisessa treenissä töitä myös yhdellä kuulalla.

Summa summarum: Myös naiset voivat nostaa kahdella ja miehet yhdellä kuulalla, mutta etenkin kuntoilijan kannattaa tehdä valinta terveyden ehdoilla.

Image

Kuva f.i.r.e.n salikisoista 31.8.2013. Kuvaaja: Nea Peltokangas.