Vuoropuhelu voiman kanssa

Tänään f.i.r.e. cross training arenalle kokoontui joukko voimaharjoittelusta kiinnostuneita kuntoilijoita, historian toiseen ’F.I.R.E. meets Power’ -voimaseminaariin. Sain taas opettaa parhaassa mahdollisessa seurassa, yhdessä mestaruustason nostajan Simon Kankkosen sekä KoJyn valmentajan Mats Finnen kanssa.

Valmentajana on hienoa saada tehdä yhteistyötä yksittäisen lajin huippujen kanssa, vaikka kokonaisvaltaisen suorituskyvyn kehittämisen vaalija ensisijaisesti olenkin. Mutta olen myös voiman ystävä ja siksi arvostan suuresti sitä, että huipputason nostajat jalkautuvat kuntoilijoiden pariin korostamaan juurikin puhtaalla tekniikalla nostamisen tärkeyttä ja sitä, että ennätysten vuoksi repiminen ei palvele pidemmän päälle ketään.

Päivän vierailevat asiantuntijat ohjeistivat yllättävän napakasti luopumaan yhden toiston maksimien tehtailusta kuntotason nostajien kanssa. He jopa kannustivat minua poistamaan ennätysten seinän kokonaan yksittäisten voimatulosten osalta ja jättämään ainoastaan kokonaisvaltaista fyysistä kuntoa mittaavien suoritusten tulokset ja näiden seurannan.

Tangossa olevan rautamäärän ei siis tulisi olla kuntoilijalle tärkeintä, vaan se mitä tuo rautamäärä saa lihaksissa aikaan; ne joko kehittävät voimaa – tai sitten eivät kehitä. Ne joko vievät tervettä suorituskykyä eteenpäin – tai sitten eivät vie. Kestävä kehitys tulisi olla kuntoilijan tavoitteena ja kestävää kehitys voi olla ainoastaan hyvällä tekniikalla tehdyllä nostamisella.

Vain voimanostossa kilpaileville yksilöille nostetulla rautamäärällä on numeroina oikeasti merkitystä.

Itse asiassa muualla kuin kisalavoilla levypainoista voisi hyvin jopa pyyhkiä kilomerkinnät pois. Näin jokainen oppisi treenaamaan paremmin kehoaan kuunnellen, eikä luultavasti kehittyisi yhtään sen huonommin, jos vain noudattaisi harjoitusohjelmassaan määrityksiä ”kevyt”, ”haastava”, ”erittäin raskas” jne.

Mene ja tiedä. Vuoropuhelu voiman kanssa päättyy tältä päivältä tähän. Päivä oli itselleni monella tapaa antoisampi kuin osasin aamulla herätessäni aavistaa. Kiitos voimapojille taas kerran!

Voimaa huulista

On se aika vuodesta, jolloin huulivoiman harrastajat ovat pirteimmillään.
Reilun vuoden takainen kirjoitukseni sopii tähän kuin nenä päähän, joten fiksailin sitä hieman ja kiusaan teitä sillä vielä kerran.

Stay humble. Be strong.

 

– M

1... 2... 3... let's do it!

Muutama blogiteksti taaksepäin siteerasin Janne Viljamaan kirjoitusta ’Huulivoimaa’. Tarkastelin kirjoitusta silloin omasta näkökulmastani, painottaen oman blogitekstini silloista aihetta. Jannen jutussa ainakin yksi pääpointti oli nimenomaan otsikon aihe ’huulivoima’. Sitä sopii tarkastella hieman lähemminkin.

Tällä tarkoitetaan sitä ilmiötä jolla haetaan kenties lisäpotkua, motivaatiota, oikeutusta, hyväksyntää ja myötätuulta omaan ryhtiliikkeeseen ja elämäntaparemonttiin. Kyse voi myös olla ns. ’valaistumisen’ mukanaan tuomasta huumasta, kaikkivoipaisuuden ja sillä oikealla tiellä olemisen tunteesta.

Ilmiö näkyy ja kuuluu etenkin alkuvuodesta monen työyhteisön kahvipöytäkeskusteluissa. Terveimmillään ilmiö saa aikaan totisen leikkisää kilpailua; liikuttujen minuuttien tai pudotettujen kilojen vertailua.  Omaa hyvää oloa halutaan hehkuttaa, useimmiten vilpittömästi ja muita kannustavasti. Terveellinen ’huulivoima’ on siis tarttuvaa.

Epäterveitä piirteitä ilmiö saa mielestäni silloin, jos missä tahansa yhteisössä joku käyttää ’huulivoimaa’ taukoamatta ja tuo omia valintojaan ja saavutuksiaan jatkuvasti esille tai jopa nostaa ne muiden yläpuolelle. Tämä samainen tyyppi usein vähättelee muiden terveysvalintoja ja liikuntasaavutuksia. Hän myös raportoi hyvin yksityiskohtaisesti (ja yleensä hieman yläkanttiin) omista…

View original post 155 more words