Biathlon-SM Laukaassa 29.3.2014

Ennen eilistä päivää olen viimeksi ollut SM-kisoissa 16-vuotiaana. Silloin itse urheilijana. Mitali oli silläkin kertaa kotiin tuomisina, joten muistot SM-tason urheilusta ovat jo entuudestaan hyvät. Vuosien saatossa oma urheilu on muuttunut lähinnä aktiivikuntoiluksi, mutta valmentajan roolissa pääsen näköjään minäkin vielä nauttimaan tällaisesta kisatunnelmasta.

Hieno ja tunteikas päivä tuo eilinen! Kahvakuulaurheilun biathlonin SM-kisat Laukaassa. On hienoa nähdä, miten kova taso meillä Suomessa jo on tässä lajissa. Kisäjärjestäjät olivat myös onnistuneet käytännön tehtävässään erinomaisesti! Kiitos siis Kuulatuulen porukalle!

Näitä kisoja varten on valmennettavien, Eliisan ja Minnan kanssa tehty määrätietoisesti töitä (vasta!) viimeiset yhdeksän kuukautta. Toki yhteistä harjoittelua on takana pari vuotta, mutta ajatus kilpatasolla nostamisesta on kypsynyt vasta viimeisen vuoden aikana. Ja eilinen osoitti, että päätös lähteä mukaan oli oikea; molemmat tytöt tekivät omissa paino- ja kuulaluokissaan työnnön Suomen ennätykset ja seisoivat loppusijoituksissa palkintokorokkeella! Jotakin on siis viimeisen vuoden aikana tehty oikeinkin. Kuinkahan tässä vielä käykään, kun päästään tekemään lisää töitä? 😉 Kiitos tytöt! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja!

Valmentajana toimimisen ohella sain osallistua kisoihin myös tuomarin ominaisuudessa. Tuomarointi on kahvakuulaurheilussa hyvin intensiivistä ja tarkkuutta vaativaa hommaa. Etenkin kun ollaan ratkomassa SM-mitaleita. Ihmiset, jotka tuntevat minut valmentajana, tietävät että suorituksen tekninen puhtaus on minulle sydämen asia, joten tuomarina toimiminen on minulle sikäli melko luontaista. Aina se kuitenkin jännittää. Paitsi eilen. Näin stressitöntä tuomarina toimiminen ei ole koskaan edes salikisoissa ollut! Tästä iso kiitos kuuluu kisan päätuomarina toimineelle Teemu Jokelalle, joka loi omalla toiminnallaan hyvin rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin tuomaripöytien ympärille. Tuli oikeasti sellainen tunne, että selusta oli koko ajan turvattuna. Kiitos Teemu!

Kiitokset tunnelmallisesta päivästä kuuluvat tietenkin kaikille muillekin osallisille; kilpailijoille, kannustajille, tuomareille, muille toimitsijoille ja juontaja Marko Suomelle, joka omalla positiivisuudellaan piti fiiliksen korkealla läpi koko pitkän kisapäivän.

Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen päivä, josta riittää evästä matkalle vielä pitkään. Ainakin seuraaviin kisoihin asti.  Laukaan kisojen tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

Kookosta ja kalkkunaa keitossa

Omassa elinympäristössäni tunnutaan olevan tosissaan huolestuneita ravinnon saannistani nyt kun se m a i t o r a h k a on poissa kuvioista. Seriously? Oliko sen kulutus todella niin paha?

Kysymyksiin siitä, että ”mitä sä sitten syöt?” vastaan esimerkiksi että ’Maailman helpointa ja aurinkoisinta thaikeittoa’!

2 dl porkkanaa lantteina

1 isohko keltainen paprika

½ sipuli kuutioituna tai sama määrä valmiita sipulikuutioita pakastinaltaasta

n. 5 dl vettä

2 dl kookosmaitoa

n. 400 g kalkkunan filettä suikaleiksi leikattuna

kylmäpuristettua kookosöljyä paistamiseen

1-2 rkl Urtekramin Thaimauste -seosta

1 tl Himalajan suolaa

**

Suikaloin kalkkunafileet ja hieroin niihin thaimausteen sekä himalajan suolaa. Kuullotin sipulin ensin kookosöljyssä ja heitin perään kalkkunasuikaleet. Kun kalkkuna sai väriä pintaan kaadoin päälle kookosmaidon. Pilkoin kasvikset ja heitin ne veteen kiehumaan. Kaadoin kookos-kalkkunakeitoksen samaan kattilaan kasvisten kanssa. Annoin kiehua hiljalleen kannen alla vajaan tunnin.

Ainakin keiton liemi oli viedä kielen mennessään. Huomenna lounaalla selviää loput makuelämyksestä.

Hiljaisuudesta nousee ruokavallankumous, eli f.i.r.e. food challenge

Kuukauden kuiva kausi blogissa. Koska istuminen tappaa ja istumista on työn puolesta ollut ihan kiitettävästi muutenkin. Selitys tämäkin. Todellisuudessa minulla ei ole ollut juurikaan sanottavaa. Koska kaikki tuntuu olevan jo sanottu toisaalla, eikä saman toistaminen saati lukeminen kiinnosta ketään.

Kuivan kauden aikana on kuitenkin syntynyt uusi projekti; f.i.r.e. food challenge! Tämä syntyi ainakin osittain omista tarpeistani. Tai oikeastaan kahdesta tarpeesta:

a) Haluan selvittää ’once and for all’ ns. puhtaan ja prosessoimattoman ruoan vaikutuksen suorituskykyyn. Omaani ja muiden. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana putsannut ruokavaliotani vähitellen (lähinnä terveydellisistä syistä ja välillä pakonkin edessä) onnistuen karsimaan siitä suurimman osan ”epäpuhtaita” ruoka-aineita. Vaikutus mielen ja kehon suorituskykyyn on ollut valtaisa! Yksi ruoka-aineryhmä on kuitenkin sinnikkäästi pysytellyt ruokavaliossani lähinnä kiireisen arjen helpottamiseksi: Maitotuotteet. Ja nimenomaan rahka. Kun aikaa on rajallisesti ja tarve liikkua kohtuullisen kova, on rahka ollut helppo ratkaisu välipala- sekä palautusruokaongelmaan. En ole kuitenkaan ollenkaan vakuuttunut maitotuotteiden terveellisyydestä tai että tuo rahka olisi jotenkin ylivoimainen proteiininlähde liikkuvalle ihmiselle. Saatan jopa olla sitä mieltä, että maitotuotteet aiheuttavat omalla kohdallani jatkuvaa lihasten ”tukkoisuutta”. En vain ole saanut tätä järkevällä tavalla karsittua ruokavaliostani. Nyt voin tuoda oman panokseni tulevaan ruokahaasteeseen luopumalla rahkastani.

b) Haluan tarjota f.i.r.e. cross training arenan asiakkaille mielenkiintoisen, virkistävän, tuntuvia tuloksia antavan sekä käytännönläheisen ravintovalmennuksen vielä ennen kesää (vaikkei koodisana ”kesäkunto” sanavarastooni varsinaisesti kuulukaan).

Omat aikaresurssit ovat kuitenkin ääriään myöten käytössä muiden töiden parissa. Lisäksi oma tietotaitoni mitä luolamiesruokaan tulee on melko lasten kengissä. Sellaisissa kengissä ettei niillä ponnisteta kovinkaan korkealle, saati tyylikkäästi. Tarvitsen siis osaavan yhteistyökumppanin. Terveellisempiä vaihtoehtoja hyvin moneen ruokaan (ennen kaikkea leivonnaisiin) olen jo pitkään löytänyt Johannan paleokeittiöstä. Mitä ikinä olenkin etsinyt, se on lähes poikkeuksetta löytynyt tuosta blogista. Selvittäessäni tarkemmin kuka tämä paleokeittiössä häärivä emäntä on, totesin ilokseni että Johannan lajimieltymykset ja valmennusfilosofia vastaavat melko läheisesti omiani; Johanna mm. välittää cross training -menetelmällä treenaamisesta.

Aloin miettiä että yhteistyössä voisi oikeasti olla voimaa ja siitä syntyi huhtikuussa alkava ruokahaaste, joka tullaan toteuttamaan treenaavan henkilön näkökulmasta, eli vaihtoehtoja aamu-, iltapäivä- ja iltarahkalle tullaan tarjoilemaan muiden vinkkien ohella.

Itse odotan tätä haastetta enemmän kuin innolla! Mahtavaa päästä itse osalliseksi asiantuntevasta valmennuksesta ja toisaalta olla mukana tavalla, jonka osaan aika hyvin; tulen selkeästi olemaan tsempparin ja hengenluojan roolissa. Luonnollisesti olen myös henkilökohtaisesti omien valmennettavieni käytettävissä koko projektin ajan. Mutta asiantuntijan salkun annan mieluusti Johannalle.

Mitä sitten on luvassa? Ihminen, joka sitoutuu noudattamaan valmennuksessa saamiaan ohjeita tulee takuulla tuntemaan huomattavia muutoksia energiatasossaan ja luultavasti myös näkemään positiivisia muutoksia peilikuvassaan. Jos nämä ovat sinulle tänä keväänä ajankohtaisia asioita, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!