Meneillään oleva Fire Food Challenge. Valmennustehtävät yleensä. Oma treeni. Oma elämä. Menestys. Onnistuminen. Onnellisuus. Onni.
Nämä asiakokonaisuudet ja kaikki niihin liittyvä synnyttivät yhdessä henkeäsalpaavan auringonlaskun kanssa ajatuksen illan mäkijuoksun aikana:
Onnen, onnellisuuden ja onnistumisen avaimet ovat aina käsissämme sillä hetkellä, kun saamme armon ja määrätietoisuuden paiskaamaan kättä.
Näissä hetkissä olisi hyvä pyrkiä viipyilemään.
Ei mulla muuta tällä kertaa 🙂
– äM
Aamupalasmoothie 3.0
1 avocado
1 pieni päärynä
1 dl mantelimaitoa
2-3 dl raikasta vettä
25 grammaa Pulsin Whey Protein -jauhetta
2 rkl raakakaakaojauhetta
2 tl raakalakritsijauhetta
2 tl kofeiinitonta pikakahvijauhetta
2 tl reishijauhetta
2 rkl tocoa
Listan loppupäässä olevat superit voit jättää pois tai vaihtaa mieleisiisi. Voit käyttää nesteenä myös pelkkää vettä tai mantelimaidon tilalla ½ desilitraa kookosmaitoa.
Tänään blogissa vierailee kunniavieras; oma siskoni Mirkka. Kaikenlaisia seikkailuita, ylä- ja alamäkiä ollaan elämän varrella taaplattu yhdessä. Viimeisin seikkailu jää varmasti molempien mieleen yhtenä merkittävimmistä yhteisistä kokemuksista. Kiitos Mirkka oman tarinasi jakamisesta!
Mirkan tarinan myötä alkaa uusi blogisarja: Minun valmennustarinani, jossa valmennettavani jakavat kokemuksiaan valmennuksessani olemisesta. Kukin omista lähtökohdistaan ja omasta näkökulmastaan käsin. Mikäli haluat olla yksi heistä, ota minuun yhteyttä: maria(a)firefitness.fi!
MIRKAN F.I.R.E. -TARINA
Olen pian 39 vuotta täyttävä kahden teinin mamma. Varhaisesta lapsuudesta ihan parikymppiseksi asti olen harrastanut joukkuevoimistelua ja ryhmäshowtanssia jossa menestystäkin tullut ihan valtakunnallisella tasolla.
Ylioppilaslakin saatuani lähdin vuonna -94 opiskelemaan lastentarhanopettajaksi ja muutin toiselle paikkakunnalle. Silloinhan se alamäki sitten oikeastaan alkoikin; Opiskelujen vuoksi harrastukset jäivät ja ruoka alkoi maistua liian hyvältä. Parissa vuodessa painoa tuli 20 kiloa lisää. Sitä rataa sitten mentiin useampi vuosi ja kaksi raskautta. Olin sohvaperuna, en tehnyt mitään itseni, saati hyvinvointini hyväksi.
Kymmenen vuotta myöhemmin kärsin jatkuvista, kovista vatsakivuista, joiden syyksi paljastuivat sappikivet ja jouduin leikkaukseen. Näiden vaivojen vuoksi myös paino putosi aika lyhyessä ajassa n. 10 kiloa, mikä tuntui kivalta ja silloin päätin että niitä kiloja en enää ota takaisin. No jojoiluahan se oli, mutta sain silti suurimman osan kiloista pidettyä poissa. Niitä oli kuitenkin vielä liikaa, eikä olo ollut hyvä.
Lähes koko elämäni ajan on rinnallani kulkenut tärkeä ihminen, kannustaja… oma rakas sisko Maria, joka on minulle myös pitkälti esikuva. Tuo pippurinen paketti on vuodesta toiseen jaksanut kannustaa ja tsempata niin minua kuin monia monia muitakin.
Viime syksynä (2013) kun Maria oli saanut uuden kuntosalinsa, f.i.r.e. cross training arenan toiminnan rullaamaan, rohkenin kysymään että lähtisikö hän minulle henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Olihan hän neuvoja jakanut jo aiemminkin, mutta nyt olin itse valmis tähän projektiin. Eikä Marialta tarvinnut kahdesti kysyä! Siitä se sitten lähti ihan tosissaan. Maria teki treeniohjelmat oman tavoitteeni ja elämäntilanteeni mukaan ja opasti yksi asia kerrallaan kohti pysyvästi terveellisiä ruokailutottumuksia. Silloinkin kun oma kärsimättömyys ja into meinasivat viedä mopon käsistä, Maria veti suitsista ja sai pysymään raiteilla 🙂 Ja jos jonakin päivänä motivaatio oli kadoksissa, ei tarvinnut muuta kuin näppäillä viesti Marialle niin oltiin taas matkalla kohti yhteistä tavoitetta! Koko ajan luotin siihen että Maria tietää mitä tekee ja sain itse vain keskittyä suunnitelman toteutukseen. Luotin myös silloin, kun sain käskyn lakata kyttäämästä vaakaa 🙂
Tästä lähdettiin liikkeelle:
Tässä ollaan nyt:
Puntari näyttää tänään 62 kg ja olemus on selvästi tiiviimpi kuin koskaan; painoa on tippunut reilut kymmenen kiloa ja lantiosta on kadonnut puolessa vuodessa 10 cm! Terveet elämäntavat ovat tulleet jäädäkseen ja mikä parasta, liikunnan ilo on palannut!
Kiitos Maria tsempistä, asiantuntevasta valmennuksesta ja että sait minut uskomaan tähän projektiin!! Kaikille muille samojen asioiden kanssa kamppaileville haluan sanoa: Uskokaa itseenne ja luottakaa asiantuntevaan valmentajaan! Hiljaa hyvä tulee 🙂
Fire Food Challenge 2014 on käynnissä ja facebook -ryhmässä käy ihana kuhina! Helpot puhdistavat toimenpiteet tuntuvat jo nyt osallistujien olossa, elossa ja farkuissa 🙂
FFC näkyy myös omassa keittiössä ja lautasella mukavasti. Vaikka omien (terveellisten) eväiden väsääminen on jo entuudestaan tuttua puuhaa, on nyt tullut katsottua vieläkin tarkemmin mitä lounaslootasta löytyy. Yksinkertaisena ihmisenä eväät on hyvin, hyvin yksinkertaisia.
Käytännössä homma menee niin että valkkaan kaapeista eväspussukoihin vähintään kolmea eriväristä kasvista, siten että määrä vastaa vähintään puolta lautasellista. Joku rasvanlähde öljytilkkana tai avocadona. Proteiinivaihtoehtoa koitan vaihtaa päivittäin ja jos joudun oikomaan niin koitan oikoa mahdollisimman ”puhtaasti”. Tänään sattui juuri sellainen aamu ja päivä, etten ehtinyt väsäämään proteiiniannosta, vaan jouduin nappaamaan 100 % broilerinleikettä lautaselle (ensi viikolla paleopipo laitetaan vähän syvemmälle päähän, eikä tätä oikomista tapahdu 28 päivään 😉 ). Jos lihakset kaipaa hiilareita, tuikkaan sitäkin lautaselle joko hedelmän tai esim bataatin muodossa (avocado-bataattisörsseli maistuu minulle erityisen hyvin).
Pääsiäinen tulee. Se on yleensä herkuttelun paikka. On aikaa rentoutua ja tehdä hyvää ruokaa. Itse olen (kuten tiedätte) laiska kokki ja minulle riittää se että ruoka ravitsee ja auttaa jaksamaan. FFC -ryhmä on kuitenkin pistänyt miettimään mitä valmennusohjelmaan sopivia herkkuja pääsiäisenä voisi kokeilla. Johannan reseptikirjasta löytyy tietysti vastaus ihan jokaiseen makuun, mutta oma yksinkertaisuus ja laiskuus synnytti tällaisen top 3 -listan: Bataattislastut, ”lakritsitoffeepallerot” sekä kiiltävä suklaakohokas. Paleota tietysti kaikki.
Näiden reseptit löydät Fire Food Challenge -ryhmästä. Tule sinne! Täältä löydät ohjeet miten!
1... 2... 3... let's do it! 