Liikunta on viisasten eliksiiri

”Kaikki liikunta on hyvästä”. Onko asia näin mustavalkoinen?

Konsultoivan fysioterapeutin työssäni toimiessani päiväni vierähtävät erilaisia kehon kiputiloja tutkien ja pohtien sekä näiden taltuttamiseen keinoja löytäen. Ihmiset, jotka vastaanotolleni tulevat, joutuvat jokainen jossakin vaiheessa vastaamaan vapaa-ajanliikuntaa koskeviin kysymyksiin. Useimmat kertovat kyllä harrastavansa jonkinlaista liikuntaa; kävelyä, juoksua, ryhmäliikuntaa tai kuntosaliharjoittelua (tämä on siis hyvä asia!). Ja silti he istuvat siinä. Vastaanotollani. Selkä-, olkapää- tai niskakivun vuoksi. Mitä? Eikös liikunta olekaan lääke lähes kaikkeen ja kaikkiin? Ja eikös kaikki liikunta ole hyvästä? Vastaus: Ehkä on. Ehkä ei.

Tutkimusraportti toisensa jälkeen todistaa liikunnan positiivisia terveysvaikutuksia. Ja tottahan se onkin, liikunta tekee pääasiassa hyvää; liikkuvat ihmiset sairastavat yleensä ottaen vähemmän niin nuhakuumeita kuin kansantautejakin, sikäli mikäli kansantaudeilla tarkoitetaan sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta tai vaikkapa masennusta. Ja juuri tämäntyyppiseen sairasteluun näyttäisi karkeasti ottaen kaikentyyppinen liikunta purevan. Tosin tutkimusten mukaan jotkut liikuntamuodot purevat tiettyyn ongelmaan täsmällisemmin kuin toiset.

Sitten on se hankalampi yhtälö, eli lihasten ja nivelten terveys. Hankalampi sikäli että kehon eri osat muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, jossa jokaisen osan on oltava kutakuinkin oikeassa asennossa ja vireessä jotta kokonaisuus toimisi niin, ettei jollekin osalle lankeaisi kohtuuttoman suurta osaa kuormituksesta tai joku toinen osa jäisi vastaavasti vaille huomiota. Ja tärkeintä olisi muistaa, etteivät tämän kokonaisuuden eri osat automaattisesti vahvistu oikeassa suhteessa ”ihansamamitä” -tyyppisellä liikkumisella, vaan jokaiselle osalleen on omat täsmälliset huoltotoimenpiteet.

Ja aina vain täsmällisempiin ohjeisiin mennään, kun otetaan lisäksi huomioon ihmisen työ ja sen aiheuttama rasitus. Tai rasittamattomuus. Yhä automatisoidummassa ja teknologiahelpotteisessa yhteiskunnassamme kun ei välttämättä tarvitse työn suorittamiseksi liikkua metriäkään, jos ei halua. Ja juuri tämä liikkumattomuus näyttäisikin olevan ongelman ydin; kahdeksan tuntia vuorokaudessa (sohvaperunointi mukaan lukien jopa enemmänkin) kestävä istuminen näyttäisi tukirangan osalta aiheuttavan sellaisia muutoksia, että näiden kompensoimiseen ei mikä tahansa heiluminen riitäkään. Miksi ei? Muistanet edellisen kappaleen viimeisen lauseen koskien kehon eri osien täsmällistä huollon tarvetta. Juuri niin, jokaisen osasen on saatava oikeanlaista liikuntaa, oikeassa suhteessa, jotta kokonaisuus toimii.

Mikä sitten on oikeanlaista liikuntaa kenellekin? Tietysti mieltymyksillä on tässä suuri painoarvo, onhan liikunnan psyykkinenkin vaikutus erittäin merkittävä terveyden kannalta. Mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään miltä kehossa tuntuu, miten se viestii ja miksi. Liikunnalla on siis järjetöntä ruokkia syystä tai toisesta syntyneitä kireyksiä, jännityksiä ja ärsytyksiä. Yhtälailla on syytä pysähtyä miettimään mitä järkeä on pommittaa kehoa ilta toisensa jälkeen toinen toistaan rankemmalla treenillä. Hetken hurmaan ja endorfiiniryöppyyn on helppo jäädä koukkuun, mutta seinä voi tulla vastaan äkimmin kuin aavistaakaan. Etenkin jos stressi muutenkin painaa elämää. Kipu ja häiritsevät kireystilat ovat kehon hälytysviestejä ja avunhuutoja joihin kannattaa reagoida hyvissä ajoin. Ei siis ole tervettä, eikä ihailtavaa olla jatkuvasti treenistä kipeänä. Joillekin liikkujille kipu ja ”tappomeininki” tuntuu olevan liikunnan itseisarvo. Ja kuitenkin kipu on ärsykkeenä aina merkki jostakin. Ja nimenomaan jostakin ei-toivotusta tilasta.

Olkaamme siis rehellisiä ja armollisia itsellemme. Liika on liikaa ja enemmän on usein vähemmän, liikunnassakin (vai etenkin liikunnassa?). Terveyttä edistävä liikunta ottaa huomioon kokonaisuuden, joka muodostuu mm. työstä, perheestä ja esimerkiksi omasta sen hetkisestä terveydentilasta. Kehon ja mielen kapasiteetti on rajallinen. Tätä kapasiteettia voi joko kasvattaa tai kuluttaa eri keinoin. Liikunta näyttäisi toimivan näihin molempiin, käyttötavasta riippuen.

tossut_juoksuradalla

Advertisements

One thought on “Liikunta on viisasten eliksiiri

  1. Päivitysilmoitus: Voiko sisua olla liikaa? | Ready, steady, let's do it!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s