Palaudutko riittävästi?

Kuntoliikkujia tuntuu piinaavan lepopäivämörkö. Lepopäivän pitäminen tuntuu olevan jostain syystä pelottavaa. Sillä tavalla ainakin näen siihen hyvin usein suhtauduttavan. Siitäkin huolimatta että aiheesta on jo pitkään julkaistu kirjoituksia lehdissä ja asiantuntijoiden blogeissa.

Samaan aikaan moni treenaaja ihmettelee pettyneenä ääneen mikseivät esimerkiksi painolukemat voimaharjoittelussa parane tai kehonkoostumuksessa näy muutosta; samaa rautamäärää on liikuteltu kuukausia ja lantiorasvakin se vain istuu sitkeästi paikoillaan.

Rick Scarpulla kirjoittaa Tabata times -verkkojulkaisussa hyvin havainnollistavasti (hermostollisen) palautumisen yksilöllisyydestä ja sen välttämättömästä tarpeesta fyysisen kunnon kehitykselle ja terveydelle.

Vapaasti käännettynä ja kiteytettynä voidaan sanoa, että jokaisella treenaajalla on yksilöllinen kyky sopeutua rasitukseen ja palautua siitä. Tätä kykyä voidaan Scarpullan mukaan kuvata ohutseinäisellä metallisangolla jonka pohjassa on reikä. Reikä on sen isompi mitä parempi palautumiskyky yksilöllä on.

Rasitusta voidaan kuvata erisuuruisilla vesiannoksilla joita kaadetaan metallisankoon. Vesiannoksen suuruus on suoraan verrannollinen rasituksen voluumiin (teho ja määrä). 

Palautumista kuvaa veden poistuminen pohjassa olevan reiän kautta. Koska kyky palautua rasituksesta on mitä korkeimmassa määrin riippuvainen keskushermostostamme, tukkiutuu reikä elämän eri rasitustekijöistä; työkiireet, unenpuute, parisuhde- tai muut perhekriisit, ihmisuhdekuormitus, rahahuolet jne, ja veden poistuminen (eli palautuminen) hidastuu näiden myötä.

Sanomattakin on selvää että sanko vuotaa yli, mikäli sitä täytetään nopeammassa tahdissa kuin pohjassa olevasta reiästä ehtii poistua vettä. Sangon tulisi olla mieluiten tyhjä ennen seuraavaa isoa vesiannosta (eli rasittavaa treeniä) tai vähintäänkin viittä vaille.

Toistuvat ylivuodot haurastuttavat metallisangon ulkoseinämää altistaen sen hajoamiselle.

Kuntoilijan (ja etenkin urheilutasolla harrastavan) olisi siis tuloskehityksensä ja ennen kaikkea terveytensä kannalta hyvä oppia tuntemaan oma, yksilöllinen rasituksen ja palautumisen välinen hyötysuhde ja sitten vielä uskallettava noudattaa tätä. Oman kotisalin yleisohjelmoinnista riippumatta. Salien ohjelmointi on yleispäteväksi tehty ja on suoraan sellaisenaan vain harvoille sopiva. Yksilöllisiä sovituksia joutuu ja tulee siis tehdä suuntaan tai toiseen tavoitteesta riippuen. Valmentajan puoleen voi aina kääntyä oman treeniviikon suunnittelun osalta.

Sillä miltä harjoitus tuntuu ei ole välttämättä kovinkaan paljoa tekemistä sen kanssa mitä harjoitus saa kehossa aikaan. Vähemmän on useimmiten enemmän. Ja päinvastoin.

Train smart, not just hard