Kuntosalimaailmassa tämän hetken kuumimmat vastakkainasettelut liittyvät varmasti tavalla tai toisella yllä esitettyyn kysymykseen. CrossFit -salin omistajana minulta voisi odottaa puolustavaa kannanottoa. Mutta asia ei ole ihan niin mustavalkoinen.
Olen itse asiassa samaa mieltä kuin yli 60 % alla olevaan mielipidekyselyyn vastanneista:
Kannanottoni koskee lähinnä kilpamuotoista crossfitiä, ja sen vaikutuksia yksittäisen treenaajan mielikuviin ja treenikäyttäytymiseen. Kilpailutilanteissa näkee usein erittäin surkeita liikemalleja, jotka yhteisön keskuudessa luokitellaan hyväksytyiksi toistoiksi. Yksittäiselle harrastajalle saattaa helposti tulla mielikuva, että vain toistomäärillä ja intensiteetillä on väliä.
Päätökseni liittää kuntosalini vuodenvaihteessa CrossFit -yhteisöön ei siis ollut itsestäänselvyys ja se vaati muutaman vuoden tuumailun. Mm. edellä kuvaillusta syystä. Ideologian hyvät ominaisuudet kuitenkin veivät voiton; yhteisöllisyys ja nopeat vaikutukset fyysiseen suorituskykyyn.
Olen rohkeasti kuitenkin putsannut pöytää ja esimerkiksi pidättäytynyt tietyistä harjoitteista ja toimintatavoista kokonaan. Kysymykseen, onko salillamme kilparyhmää, vastaan ainakin toistaiseksi: Ei. En mitenkään vastusta kilpailemista sinänsä crossfitissä. Lieveilmiöt sen ympärillä tuntuvat kuitenkin vielä liian raskaalta vastuulta, joka valmentajan ja salinomistajan on tietyllä tavalla kannettava.
Fysioterapeutin työssäni olen erikoistunut mm. selän toimintahäiriöiden hoitoon aktiivisen kuntoutuksen keinoin. Kaiken sen minkä tiedän alaselkävaurioista ja toimintahäiriöistä olen oppinut Stuart McGilliltä; maailman johtavalta selkärankatutkijalta, joka on onnistunut tuomaan tietämyksensä eri alojen ammattilaisten ja urheilijoiden hyödynnettäväksi.
McGill kertoo T-Nationin artikkelissa John Rusinin haastattelemana omat kantansa CrossFitiä koskien. Tuosta jutusta löytyvät kaikki perustelut CrossFit Kokkolan ohjelmoinnille ja valmennustyylille. Niille, jotka eivät jaksa tahkota koko pitkää haastattelua läpi, kokosin McGillin tärkeimmät pointit alla olevaan listaan:
- Toistuvat, raskaat ja kovatempoiset voima- ja painonnostoliikkeet saattavat aiheuttaa väsymyksen laukaiseman hermo-lihasjärjestelmän säätelyhäiriön selkärankaa tukeviin lihaksiin, aiheuttaen näin ollen korkean välilevyvaurion riskin.
- Ihmisen anatomiset ominaisuudet on otettava harjoitteiden suorittamisessa huomioon. Lantion ja hartiarenkaan liikkuvuus, joita vaaditaan mm. painonnostoliikkeissä ovat osin perintönä saatuja lahjoja, joita ei kaikille suoda. Omien rajojen kunnioittaminen, silläkin uhalla ettei koskaan pystyisi suorittamaan ainuttakaan tempausta levytangolla, saattaa pelastaa terveyden. On valmentajan tehtävä nähdä, missä raja kulkee ja kertoa tämä harrastajalle. Harrastaja valitsee sitten itse, kuunteleeko neuvoja vai ei. Suurin osa CrossFit -harrastajien vammoista aiheutuvat joko valmentajan kyvyttömyydestä nähdä rajaa yksittäisen harrastajan kohdalla tai harrastajan tekemästä jälkimmäisestä valinnasta.
- Suuren vammariskin aiheuttaa valmentaja, joka huonosta tekniikasta huolimatta kannustaa lisäämään painoja tankoon.
- Tuore tutkimusnäyttö osoittaa mm. että palomiesten fysiikka oli pelastus- ja sammutustöissä parempi niillä, joiden voima- ja suorituskykyharjoittelu oli tiukkaan valmennettua tekniikan osalta kun verrattiin yksilöihin, joiden harjoittelussa painotettiin intensiteettiä tekniikan kustannuksella. Puhtaalla tekniikalla tehty voimaharjoittelu näyttäisi siis siirtyvän paremmin muuhun toimintaan ja muihin urheilulajeihin kuin huonoilla liikemalleilla tehty harjoittelu. Vammariskistä puhumattakaan.
Näin sanoin, hyvää ja viisasta liikuntaa sisältävää viikonloppua kaikille!
-Maria
1... 2... 3... let's do it! 