Olen toiminut yrittäjänä nyt 13 vuotta. Tästä n. kuusi vuotta olen pyörittänyt kahta yritystä; toisen kautta myyn asiantuntijapalveluita mm. työterveyshuoltoon ja erilaisiin hyvinvointihankkeisiin kun taas toisen yrityksen puitteissa pyöritän kuntosalia ja myyn valmennuspalveluita.
Molemmissa yrityksissä olen sekä linja- että strateginen johto häärien samaan aikaan myös asiakasrajapinnassa. Jälkimmäisessä olen vielä kunnossapito-osasto, kirjanpito-osasto, markkinointi- ja suunnittelutiimikin. Jokapaikan supernainen siis. Jäljempänä tullaan huomaamaan, ettei sellaista olekaan.
No mutta siihen saakka kerrottakoon että molemmat toimintakentät ovat minun tapani toteuttaa visiota ja unelmaa siitä että maailmasta voi tehdä terveemmän korjaamalla yhden ihmisen kerrallaan. Yksi askel kerrallaan. Yksi liike kerrallaan.
Että mitenkö olen pärjännyt? Toimintamalleja hiomalla ja tietoa alituiseen kartuttamalla homma alkoi yrittäjyyden alkumetreillä sujua mallikkaasti ja menestyksekkäästi. Sikäli kun menestyksellä tarkoitetaan onnistuneita asiakastarinoita. Tuolloin yrityksiä oli vain yksi ja toiminta pyöri omalla mukavuusalueella ja kipurajojen tällä puolen.
Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä ja hyvää pitää saada lisää. Tarvittiin lisää touhutilaa. Tarvittiin paikka, jossa terveydenhuolto- ja liikunta-ala kohtaavat, siten että “saattaen vaihdettava” toteutuisi ihmisen siirtyessä kuntoutuksen puolelta itsenäiseen harjoitteluun. Tarvittiin toiminnallinen kuntosali, joka tarjoaa rehellisesti sitä mitä ihmiset tarvitsevat sen sijaan että tarjottaisiin sitä mitä ihmiset haluavat. Ihminen kun ei läheskään aina itse tiedä että se, mitä hän haluaa, ei välttämättä ole se mitä hän tarvitsee.
Erinäiset yhteistyöneuvottelut paikkakunnan kuntosaliyrittäjien kanssa eivät tuolloin johtaneet haluttuun lopputulemaan, joten oli vain yksi ratkaisu: Kääriä hihat ja pukea unelmalle työhaalarit ylle! Oman kuntosalin perustaminen oli edessä. Jo silloin tein päätöksen, jota on omassa päässä ollut vaikea muuksi muuttaa. Sanoin itselleni (ja ehkä muutamalle muullekin), että kehitän toimintaa viisi vuotta, jonka jälkeen joku muu saa jatkaa.
Tätä kirjoittaessa alkuperäistä suunnitelmaa tuntuu yhä vaikeammalta pyörtää. Ei periaatteen vuoksi vaan tosiasioita silmiin katsomalla: Paukut alkavat olla loppu ja kaikki akut ovat tyhjinä.
On vaikea hiljentää silloin, kun vauhti tuntuu makealle. Jälkikäteen on tietysti helppo heristää itselleen etusormea, mutta pari vuotta sitten olisi pitänyt painaa sitä jarrua. Nyt on nimittäin toteutunut se mitä minulle ei koskaan pitänyt käydä; olen hukkumassa työn imuun ja se mikä alunperin oli unelmaa on kääntynyt loputtomaksi painajaiseksi. Sellaiseksi painajaiseksi jossa juokset pääsemättä minnekään tai huudat mutta kukaan ei kuule.
Minusta on tulossa sen tilaston jatke, jossa listataan loppuun palaneet yrittäjät. Yksi muiden joukossa. Niiden joukossa, joihin minun ei koskaan pitänyt kuulua, koska “rakastan työtäni”. Niinhän ne muutkin. Ja se juuri onkin vaarallisinta yrittämistä; sydämellä ja sielulla tekeminen. Itsensä likoon laittaminen kunnes mitään ei enää irtoa.
Silloin on viimeinen hetki painaa jarrua. Katsoa peiliin ja myöntää hävinneensä tämän erän. Yrittäjä ei ole sen velvollisempi ajamaan päin seinää kuin kukaan muukaan. Haluaisin ainakin ajatella, että on täysin oikeutettua kääntyä pois ja luopua unelmasta, josta on tullut liian totista totta. On täysin oikeutettua päästää irti niistä vastuista, velvoitteista ja odotuksista joita omille harteille on kasattu. Näin haluaisin ajatella.
Kohtalo tottelee tekemistä. Vaiko sittenkin tekemättä jättämistä? Ainakin se tottelee valintoja. Nyt on tullut oma hetkeni valita. Ja tiedän että oikeita vaihtoehtoja on tasan yksi. Siksi valitsen. Minut.
Siirryn siis määrittämättömäksi ajaksi telakalle kuntosalin omistajuudesta ja päävalmentajuudesta. Ja mikäli halukkaita jatkajia tai varteenotettavia muita toimintamalleja ei ilmaannu, suljetaan salin ovet kuluvan vuoden viimeisenä päivänä.
Se tulee olemaan yhden opettavaisen aikakauden päätös. Ehkä opettavaisimman. Se tulee kuitenkin myös olemaan jonkin uuden alku. Sillä aina tulee uusi aamu joka tuo uudet mahdollisuudet. Mahdollisuuden hiljentää ajoissa. Mahdollisuuden valita. Toisin.
1... 2... 3... let's do it! 