Sillanrakennusta terveemmän työelämän puolesta

Liikunta ja nukkuminen ovat tutkimusnäytön valossa vaikuttavimpien keinojen joukossa saada suomalainen työelämä jaloilleen. Kuulostaa ehkä saman toistolta ja kuluneen kliseiseltä mutta näin se vaan on. Näiden molempien osalta tuntuu tieteessä löytyvän jo hyvinkin täsmälliset vastaukset kysymyksiin: ’Mitä?’, ’Miten?’ ja ’Kuinka paljon?’. Liikunnalla on tässä suhteessa vähän pidemmät perinteet mutta uni on tieteellisen evidenssin määrässä tehnyt hurjaa kiriä viime vuosina. Yhtä kaikki, isoja juttuja molemmat. Tuntuukin tärkeältä olla mukana kehittämässä palvelua, joka pureutuu suoraan näihin.

Kehittäessäni Oma Valmentaja -palvelua Terveystalossa on johtoajatuksena koko ajan ollut pitkäaikainen oma haaveni ja visioni: Toimiminen sillanrakentajana työterveyden, eli terveydenhuollollisen liikuntaneuvonnan sekä yksityisten liikuntapalveluiden välillä.

Sillanrakentaja viittaa sananakin siihen että haluamme työterveyden palveluntuottajina toimia yhteistyössä liikunta- ja valmennuspalveluiden tarjoajien kanssa. Oma Valmentajan ei siis ole tarkoitus toimia kuntosaliohjaajana tai personal trainerina saati kilpailla näistä palveluista paikallisten kuntosalien ja valmentajien kanssa. Päinvastoin, uskon että yhteistyöllä saavutamme kaikkien kannalta parhaan lopputuloksen!

”Oma Valmentaja saattaa yksilön hänelle sopivan polun alkuun ja kävelee pätkän matkaa vielä rinnallakin mutta saattelee hänet sitten vähitellen eteenpäin.”

Olemme nyt kouluttaneet n. 80 Oma Valmentajaa maan laajuisesti juuri tähän sillanrakennusprojektiin. Oma Valmentaja on työfysioterapeutti, jonka erityisosaamiseen kuuluu työelämän ja arjen kuormitustekijöihin sopeutettu liikunnan täsmäsuunnittelu ja täsmäannostelu eri vaivojen tai sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Oma Valmentaja auttaa asiakasta löytämään oman tavoitteensa, motivaatiotekijänsä sekä omat voimavaransa mitä terveisiin elämäntapoihin tulee ja auttaa tätä myös näkemään, terveyden näkökulmasta, mikä liikunta on hänelle kulloinkin hyvästä ja mitä puolestaan on syytä välttää. Sillä jos ihan totta puhutaan, niin kaikki liikunta ei ole kaikille hyvästä. Ainakaan kaikissa tilanteissa. Ja joskus on jopa parempi antaa olla ja keskittyä muihin hyvinvoinnin rakennuspalikoihin – vaikka siihen nukkumiseen. Mutta pääasiassa uskon siihen, että ihmisiä voi korjata oikeanlaisen liikkeen ja liikunnan avulla.

”Sillä jos ihan totta puhutaan, niin kaikki liikunta ei ole kaikille hyvästä. Ainakaan kaikissa tilanteissa.”

Oma Valmentaja laatii omaa, laajaa asiantuntemustaan käyttäen asiakkaalle räätälöidyn ja täsmäytetyn liikuntasuunnitelman, joka ottaa huomioon työkuormituksen, arjen stressitekijät, unen ja palautumisen laadun, mahdolliset sairaudet ja kivut sekä henkilön yksilölliset resurssit omaehtoisen liikunnan suhteen. Resurssit tarkoittavat tässä yhteydessä sekä henkisiä, ajallisia että taloudellisia voimavaroja. Oma Valmentaja saattaa yksilön hänelle sopivan polun alkuun ja kävelee pätkän matkaa vielä rinnallakin mutta saattelee hänet sitten vähitellen eteenpäin. Tähän tarvitaan luotettavia ja asiantuntevia yhteistyökumppaneita jokaisella toimipaikkakunnallamme kautta maan.

Oma Valmentaja voi auttaa asiakasta löytämään sopivan kuntosalin ja tehdä ensimmäisen kuntosaliohjelmankin, mutta tavoitteena tulee mielestäni pitää yhteistyötä paikallisten kuntosalien ja itsenäisten ammatinharjoittajien kanssa siten, että asiakkaat voivat turvallisesti ja saumattomasti jatkaa liikunnan sekä terveiden elämäntapojen noudattamista työterveydestä saamansa ohjauksen jälkeenkin – joko itsenäisesti tai yhteistyötahon tarjoamassa ohjauksessa.

”Tähän tarvitaan luotettavia ja asiantuntevia yhteistyökumppaneita.”

Kaikki valmennettavat eivät toki halua suunnata kuntosalille, eikä se välttämättä ole kaikkien kohdalla edes relevanttia. Tällöin Oma Valmentaja käyttää asiantuntemustaan ja laatii sellaisen liikuntaohjelman, joka yhtäältä kehittää haluttuja ominaisuuksia tai antaa halutun vasteen seurattavien terveysparametrien valossa, mutta jota asiakas toisaalta pystyy toteuttamaan juuri hänelle mieluisassa ympäristössä.

Oma Valmentajalla on siis tärkeä rooli sillanrakentajana ja liikuntamatkan onnistuneen alun sekä katkeamattoman jatkumisen varmistajana. Yhteistyötahoilla on näiden kannalta vähintäänkin yhtä tärkeä rooli.

Jos siis toimit kuntosaliyrittäjänä, liikunnanohjaajana tai personal trainerina millä tahansa Terveystalon toimipakkakunnista ja haluat olla mukana toteuttamassa tätä suomalaisen työelämän ryhtiliikettä, kuulen mielelläni sinusta!

Ota yhteyttä LinkedIn:n (Maria Finell), Facebookin (@mariavalmentaja) tai sähköpostin [maria (at) terveystalo (piste) com] kautta niin nostetaan yhdessä Suomi jaloilleen – yksi ihminen ja yksi työpaikka kerrallaan!

Voiko sisua olla liikaa?

Lukuisat asiantuntijaraportit odottavat kirjoittajaansa ja lausunnot kannanottajaansa. Onneksi iski juuri hirvittävä kirjoitusinspis!

Mutta taas kerran inspiraation kohde on ihan toinen; lausuntojen ja raporttien sijaan halusinkin kirjoittaa jostakin ihan muusta. Sisusta ja sinnikkyydestä nimittäin. Sekä niiden kanavoimisesta oikeaan suuntaan maalaisjärjen ja armon avulla. Ja vielä siitä mikseivät pelkkä tahto ja sisu riitä. Ainakaan, jos puhutaan terveyden ehdoilla treenaamisesta.

Tämä kirjoitus jatkaa edellisen kirjoitukseni aiheesta, hieman eri näkökulmasta.

Innostuminen ja motivaatio ovat hienoja asioita. Ne saavat ihmisen sohvan pohjalta liikkeelle! Kaikessa innokkuudessaan ja supermotivaatiota uhkuvassa tilassaan ihmisellä on kuitenkin joskus taipumus lyödä korvat lukkoon järjen ääniltä. ”Nyt mennään eikä meinata! Kipu kuuluu asiaan, ei muuta kuin hanaa vaan! Kyllä se sillä lähtee millä on tullutkin! Lyödään vaan lisää malmia tankoon niin johan alkaa kroppa totella!”

Kuulostaako tutulta?

Entä jos se ei lähdekään sillä millä on tullut? Tai mitä jos jokapäiväinen kipu ei olekaan normaalia saati ihailtavaa? Mitäpä jos ei olekaan normaalia puskea kehoa päivästä toiseen äärirajoilla?

Joskus oma tahtotila ei jostain syystä kunnioita kehon viestejä; painetaan liikaa kaasua omaan kapasiteettiin nähden liian jyrkässä kurvissa. Usein syynä on joko: A) ”Koska toikin.”, B) ”Koska pystyin aiemminkin.” tai C) ”Koska mä just päätin niin.”

Omassa valmennustyössäni käyttämäni treenimuodot ovat haastavia ja vamma-alttiitakin; juoksu, kehonpainoharjoittelu, voima- ja painonnosto sekä kahvakuulanostaminen. Samassa valmennusryhmässä on usein eritasoisia liikkujia, joilla kaikilla on vieläpä hieman eri tavoitteet liikunnan suhteen. On äärimmäisen haastavaa (ja ehkä juuri siksi niin palkitsevaa) ohjata jokaista yksilöä kohti omia tavoitteitaan; arvioida yksilöllisiä ongelmakohtia, tehdä liikkeen analysointia silmänräpäyksessä ja antaa osuvat tärpit oikealle ihmiselle. Pitkällisestä valmentajan ja fysioterapeutin työtaustastani johtuen koen tämän sujuvan jo melko näppärästi. Silti, kyseisen ajatuksen markkinointi kulloinkin kyseessä olevalle treenaajalle voi ontua. Edellä mainituista kohdista A) – C) johtuen.

Yksilön oma tahtotila, sisu ja sinnikkyys voivat siis tulla valmennuksen tielle, mikäli en onnistu kauppaamaan yksilöllisiä tärppejä ja kotitehtäviä hänelle riittävän motivoivalla tavalla, siten että yksilö ryhtyisi toimenpiteisiin esim. rasitusvammalle altistavan liikkuvuusongelman työstämiseksi. Näissä tilanteissa minun sydäntäni kylmää koska näen omassa päässäni mihin prosessi ennemmin tai myöhemmin vääjäämättä johtaa. Loukkaantumiseen ja pitkään treenitaukoon. Tällöin oma visioni terveyden ehdoilla treenaamisesta on heitetty romukoppaan. Ja se harmittaa ihan vietävästi. Siitäkin huolimatta että lopullisen valinnan tähän suuntaan on tehnyt yksilö itse.

Kutsumuksesta tätä hommaa tekevänä sitä haluaisi aina antaa kaikkensa yksilön onnistumisen eteen. Myös sen härkäpäisen yksilön, joka päätti kuunnella sisua järjen äänen sijaan.

Elämä on haasteita ja elämä on valintoja. Sinulle innokas treenaaja haluan sanoa: Näitä molempia – haasteita ja järkivalintoja – voi viljellä omassa treenissään ihan sovussa. Voit varmasti löytää riittäviä haasteita treeniisi vaikka suurimmaksi osaksi tekisitkin järkivalintoja. Ja mikä parasta, huomaat sen sekä olossasi että suorituskyvyssäsi kun uskallat välillä haistattaa sisulle pitkät 😉

On helpompi välttyä kompastumiselta, kun hiljentää oikealla hetkellä vauhtia.

Liikunta on viisasten eliksiiri

”Kaikki liikunta on hyvästä”. Onko asia näin mustavalkoinen?

Konsultoivan fysioterapeutin työssäni toimiessani päiväni vierähtävät erilaisia kehon kiputiloja tutkien ja pohtien sekä näiden taltuttamiseen keinoja löytäen. Ihmiset, jotka vastaanotolleni tulevat, joutuvat jokainen jossakin vaiheessa vastaamaan vapaa-ajanliikuntaa koskeviin kysymyksiin. Useimmat kertovat kyllä harrastavansa jonkinlaista liikuntaa; kävelyä, juoksua, ryhmäliikuntaa tai kuntosaliharjoittelua (tämä on siis hyvä asia!). Ja silti he istuvat siinä. Vastaanotollani. Selkä-, olkapää- tai niskakivun vuoksi. Mitä? Eikös liikunta olekaan lääke lähes kaikkeen ja kaikkiin? Ja eikös kaikki liikunta ole hyvästä? Vastaus: Ehkä on. Ehkä ei.

Tutkimusraportti toisensa jälkeen todistaa liikunnan positiivisia terveysvaikutuksia. Ja tottahan se onkin, liikunta tekee pääasiassa hyvää; liikkuvat ihmiset sairastavat yleensä ottaen vähemmän niin nuhakuumeita kuin kansantautejakin, sikäli mikäli kansantaudeilla tarkoitetaan sydän- ja verisuonitauteja, kakkostyypin diabetesta tai vaikkapa masennusta. Ja juuri tämäntyyppiseen sairasteluun näyttäisi karkeasti ottaen kaikentyyppinen liikunta purevan. Tosin tutkimusten mukaan jotkut liikuntamuodot purevat tiettyyn ongelmaan täsmällisemmin kuin toiset.

Sitten on se hankalampi yhtälö, eli lihasten ja nivelten terveys. Hankalampi sikäli että kehon eri osat muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden, jossa jokaisen osan on oltava kutakuinkin oikeassa asennossa ja vireessä jotta kokonaisuus toimisi niin, ettei jollekin osalle lankeaisi kohtuuttoman suurta osaa kuormituksesta tai joku toinen osa jäisi vastaavasti vaille huomiota. Ja tärkeintä olisi muistaa, etteivät tämän kokonaisuuden eri osat automaattisesti vahvistu oikeassa suhteessa ”ihansamamitä” -tyyppisellä liikkumisella, vaan jokaiselle osalleen on omat täsmälliset huoltotoimenpiteet.

Ja aina vain täsmällisempiin ohjeisiin mennään, kun otetaan lisäksi huomioon ihmisen työ ja sen aiheuttama rasitus. Tai rasittamattomuus. Yhä automatisoidummassa ja teknologiahelpotteisessa yhteiskunnassamme kun ei välttämättä tarvitse työn suorittamiseksi liikkua metriäkään, jos ei halua. Ja juuri tämä liikkumattomuus näyttäisikin olevan ongelman ydin; kahdeksan tuntia vuorokaudessa (sohvaperunointi mukaan lukien jopa enemmänkin) kestävä istuminen näyttäisi tukirangan osalta aiheuttavan sellaisia muutoksia, että näiden kompensoimiseen ei mikä tahansa heiluminen riitäkään. Miksi ei? Muistanet edellisen kappaleen viimeisen lauseen koskien kehon eri osien täsmällistä huollon tarvetta. Juuri niin, jokaisen osasen on saatava oikeanlaista liikuntaa, oikeassa suhteessa, jotta kokonaisuus toimii.

Mikä sitten on oikeanlaista liikuntaa kenellekin? Tietysti mieltymyksillä on tässä suuri painoarvo, onhan liikunnan psyykkinenkin vaikutus erittäin merkittävä terveyden kannalta. Mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään miltä kehossa tuntuu, miten se viestii ja miksi. Liikunnalla on siis järjetöntä ruokkia syystä tai toisesta syntyneitä kireyksiä, jännityksiä ja ärsytyksiä. Yhtälailla on syytä pysähtyä miettimään mitä järkeä on pommittaa kehoa ilta toisensa jälkeen toinen toistaan rankemmalla treenillä. Hetken hurmaan ja endorfiiniryöppyyn on helppo jäädä koukkuun, mutta seinä voi tulla vastaan äkimmin kuin aavistaakaan. Etenkin jos stressi muutenkin painaa elämää. Kipu ja häiritsevät kireystilat ovat kehon hälytysviestejä ja avunhuutoja joihin kannattaa reagoida hyvissä ajoin. Ei siis ole tervettä, eikä ihailtavaa olla jatkuvasti treenistä kipeänä. Joillekin liikkujille kipu ja ”tappomeininki” tuntuu olevan liikunnan itseisarvo. Ja kuitenkin kipu on ärsykkeenä aina merkki jostakin. Ja nimenomaan jostakin ei-toivotusta tilasta.

Olkaamme siis rehellisiä ja armollisia itsellemme. Liika on liikaa ja enemmän on usein vähemmän, liikunnassakin (vai etenkin liikunnassa?). Terveyttä edistävä liikunta ottaa huomioon kokonaisuuden, joka muodostuu mm. työstä, perheestä ja esimerkiksi omasta sen hetkisestä terveydentilasta. Kehon ja mielen kapasiteetti on rajallinen. Tätä kapasiteettia voi joko kasvattaa tai kuluttaa eri keinoin. Liikunta näyttäisi toimivan näihin molempiin, käyttötavasta riippuen.

Liikunta on etuoikeus – haastattelussa Maria Finell #liikunta #terveys

Liikunta on etuoikeus – haastattelussa Maria Finell #liikunta #terveys.

Biathlon-SM Laukaassa 29.3.2014

Ennen eilistä päivää olen viimeksi ollut SM-kisoissa 16-vuotiaana. Silloin itse urheilijana. Mitali oli silläkin kertaa kotiin tuomisina, joten muistot SM-tason urheilusta ovat jo entuudestaan hyvät. Vuosien saatossa oma urheilu on muuttunut lähinnä aktiivikuntoiluksi, mutta valmentajan roolissa pääsen näköjään minäkin vielä nauttimaan tällaisesta kisatunnelmasta.

Hieno ja tunteikas päivä tuo eilinen! Kahvakuulaurheilun biathlonin SM-kisat Laukaassa. On hienoa nähdä, miten kova taso meillä Suomessa jo on tässä lajissa. Kisäjärjestäjät olivat myös onnistuneet käytännön tehtävässään erinomaisesti! Kiitos siis Kuulatuulen porukalle!

Näitä kisoja varten on valmennettavien, Eliisan ja Minnan kanssa tehty määrätietoisesti töitä (vasta!) viimeiset yhdeksän kuukautta. Toki yhteistä harjoittelua on takana pari vuotta, mutta ajatus kilpatasolla nostamisesta on kypsynyt vasta viimeisen vuoden aikana. Ja eilinen osoitti, että päätös lähteä mukaan oli oikea; molemmat tytöt tekivät omissa paino- ja kuulaluokissaan työnnön Suomen ennätykset ja seisoivat loppusijoituksissa palkintokorokkeella! Jotakin on siis viimeisen vuoden aikana tehty oikeinkin. Kuinkahan tässä vielä käykään, kun päästään tekemään lisää töitä? 😉 Kiitos tytöt! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja!

Valmentajana toimimisen ohella sain osallistua kisoihin myös tuomarin ominaisuudessa. Tuomarointi on kahvakuulaurheilussa hyvin intensiivistä ja tarkkuutta vaativaa hommaa. Etenkin kun ollaan ratkomassa SM-mitaleita. Ihmiset, jotka tuntevat minut valmentajana, tietävät että suorituksen tekninen puhtaus on minulle sydämen asia, joten tuomarina toimiminen on minulle sikäli melko luontaista. Aina se kuitenkin jännittää. Paitsi eilen. Näin stressitöntä tuomarina toimiminen ei ole koskaan edes salikisoissa ollut! Tästä iso kiitos kuuluu kisan päätuomarina toimineelle Teemu Jokelalle, joka loi omalla toiminnallaan hyvin rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin tuomaripöytien ympärille. Tuli oikeasti sellainen tunne, että selusta oli koko ajan turvattuna. Kiitos Teemu!

Kiitokset tunnelmallisesta päivästä kuuluvat tietenkin kaikille muillekin osallisille; kilpailijoille, kannustajille, tuomareille, muille toimitsijoille ja juontaja Marko Suomelle, joka omalla positiivisuudellaan piti fiiliksen korkealla läpi koko pitkän kisapäivän.

Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen päivä, josta riittää evästä matkalle vielä pitkään. Ainakin seuraaviin kisoihin asti.  Laukaan kisojen tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

Hiljaisuudesta nousee ruokavallankumous, eli f.i.r.e. food challenge

Kuukauden kuiva kausi blogissa. Koska istuminen tappaa ja istumista on työn puolesta ollut ihan kiitettävästi muutenkin. Selitys tämäkin. Todellisuudessa minulla ei ole ollut juurikaan sanottavaa. Koska kaikki tuntuu olevan jo sanottu toisaalla, eikä saman toistaminen saati lukeminen kiinnosta ketään.

Kuivan kauden aikana on kuitenkin syntynyt uusi projekti; f.i.r.e. food challenge! Tämä syntyi ainakin osittain omista tarpeistani. Tai oikeastaan kahdesta tarpeesta:

a) Haluan selvittää ’once and for all’ ns. puhtaan ja prosessoimattoman ruoan vaikutuksen suorituskykyyn. Omaani ja muiden. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana putsannut ruokavaliotani vähitellen (lähinnä terveydellisistä syistä ja välillä pakonkin edessä) onnistuen karsimaan siitä suurimman osan ”epäpuhtaita” ruoka-aineita. Vaikutus mielen ja kehon suorituskykyyn on ollut valtaisa! Yksi ruoka-aineryhmä on kuitenkin sinnikkäästi pysytellyt ruokavaliossani lähinnä kiireisen arjen helpottamiseksi: Maitotuotteet. Ja nimenomaan rahka. Kun aikaa on rajallisesti ja tarve liikkua kohtuullisen kova, on rahka ollut helppo ratkaisu välipala- sekä palautusruokaongelmaan. En ole kuitenkaan ollenkaan vakuuttunut maitotuotteiden terveellisyydestä tai että tuo rahka olisi jotenkin ylivoimainen proteiininlähde liikkuvalle ihmiselle. Saatan jopa olla sitä mieltä, että maitotuotteet aiheuttavat omalla kohdallani jatkuvaa lihasten ”tukkoisuutta”. En vain ole saanut tätä järkevällä tavalla karsittua ruokavaliostani. Nyt voin tuoda oman panokseni tulevaan ruokahaasteeseen luopumalla rahkastani.

b) Haluan tarjota f.i.r.e. cross training arenan asiakkaille mielenkiintoisen, virkistävän, tuntuvia tuloksia antavan sekä käytännönläheisen ravintovalmennuksen vielä ennen kesää (vaikkei koodisana ”kesäkunto” sanavarastooni varsinaisesti kuulukaan).

Omat aikaresurssit ovat kuitenkin ääriään myöten käytössä muiden töiden parissa. Lisäksi oma tietotaitoni mitä luolamiesruokaan tulee on melko lasten kengissä. Sellaisissa kengissä ettei niillä ponnisteta kovinkaan korkealle, saati tyylikkäästi. Tarvitsen siis osaavan yhteistyökumppanin. Terveellisempiä vaihtoehtoja hyvin moneen ruokaan (ennen kaikkea leivonnaisiin) olen jo pitkään löytänyt Johannan paleokeittiöstä. Mitä ikinä olenkin etsinyt, se on lähes poikkeuksetta löytynyt tuosta blogista. Selvittäessäni tarkemmin kuka tämä paleokeittiössä häärivä emäntä on, totesin ilokseni että Johannan lajimieltymykset ja valmennusfilosofia vastaavat melko läheisesti omiani; Johanna mm. välittää cross training -menetelmällä treenaamisesta.

Aloin miettiä että yhteistyössä voisi oikeasti olla voimaa ja siitä syntyi huhtikuussa alkava ruokahaaste, joka tullaan toteuttamaan treenaavan henkilön näkökulmasta, eli vaihtoehtoja aamu-, iltapäivä- ja iltarahkalle tullaan tarjoilemaan muiden vinkkien ohella.

Itse odotan tätä haastetta enemmän kuin innolla! Mahtavaa päästä itse osalliseksi asiantuntevasta valmennuksesta ja toisaalta olla mukana tavalla, jonka osaan aika hyvin; tulen selkeästi olemaan tsempparin ja hengenluojan roolissa. Luonnollisesti olen myös henkilökohtaisesti omien valmennettavieni käytettävissä koko projektin ajan. Mutta asiantuntijan salkun annan mieluusti Johannalle.

Mitä sitten on luvassa? Ihminen, joka sitoutuu noudattamaan valmennuksessa saamiaan ohjeita tulee takuulla tuntemaan huomattavia muutoksia energiatasossaan ja luultavasti myös näkemään positiivisia muutoksia peilikuvassaan. Jos nämä ovat sinulle tänä keväänä ajankohtaisia asioita, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Vuoropuhelu voiman kanssa

Tänään f.i.r.e. cross training arenalle kokoontui joukko voimaharjoittelusta kiinnostuneita kuntoilijoita, historian toiseen ’F.I.R.E. meets Power’ -voimaseminaariin. Sain taas opettaa parhaassa mahdollisessa seurassa, yhdessä mestaruustason nostajan Simon Kankkosen sekä KoJyn valmentajan Mats Finnen kanssa.

Valmentajana on hienoa saada tehdä yhteistyötä yksittäisen lajin huippujen kanssa, vaikka kokonaisvaltaisen suorituskyvyn kehittämisen vaalija ensisijaisesti olenkin. Mutta olen myös voiman ystävä ja siksi arvostan suuresti sitä, että huipputason nostajat jalkautuvat kuntoilijoiden pariin korostamaan juurikin puhtaalla tekniikalla nostamisen tärkeyttä ja sitä, että ennätysten vuoksi repiminen ei palvele pidemmän päälle ketään.

Päivän vierailevat asiantuntijat ohjeistivat yllättävän napakasti luopumaan yhden toiston maksimien tehtailusta kuntotason nostajien kanssa. He jopa kannustivat minua poistamaan ennätysten seinän kokonaan yksittäisten voimatulosten osalta ja jättämään ainoastaan kokonaisvaltaista fyysistä kuntoa mittaavien suoritusten tulokset ja näiden seurannan.

Tangossa olevan rautamäärän ei siis tulisi olla kuntoilijalle tärkeintä, vaan se mitä tuo rautamäärä saa lihaksissa aikaan; ne joko kehittävät voimaa – tai sitten eivät kehitä. Ne joko vievät tervettä suorituskykyä eteenpäin – tai sitten eivät vie. Kestävä kehitys tulisi olla kuntoilijan tavoitteena ja kestävää kehitys voi olla ainoastaan hyvällä tekniikalla tehdyllä nostamisella.

Vain voimanostossa kilpaileville yksilöille nostetulla rautamäärällä on numeroina oikeasti merkitystä.

Itse asiassa muualla kuin kisalavoilla levypainoista voisi hyvin jopa pyyhkiä kilomerkinnät pois. Näin jokainen oppisi treenaamaan paremmin kehoaan kuunnellen, eikä luultavasti kehittyisi yhtään sen huonommin, jos vain noudattaisi harjoitusohjelmassaan määrityksiä ”kevyt”, ”haastava”, ”erittäin raskas” jne.

Mene ja tiedä. Vuoropuhelu voiman kanssa päättyy tältä päivältä tähän. Päivä oli itselleni monella tapaa antoisampi kuin osasin aamulla herätessäni aavistaa. Kiitos voimapojille taas kerran!

Voimaa huulista

On se aika vuodesta, jolloin huulivoiman harrastajat ovat pirteimmillään.
Reilun vuoden takainen kirjoitukseni sopii tähän kuin nenä päähän, joten fiksailin sitä hieman ja kiusaan teitä sillä vielä kerran.

Stay humble. Be strong.

 

– M

1... 2... 3... let's do it!

Muutama blogiteksti taaksepäin siteerasin Janne Viljamaan kirjoitusta ’Huulivoimaa’. Tarkastelin kirjoitusta silloin omasta näkökulmastani, painottaen oman blogitekstini silloista aihetta. Jannen jutussa ainakin yksi pääpointti oli nimenomaan otsikon aihe ’huulivoima’. Sitä sopii tarkastella hieman lähemminkin.

Tällä tarkoitetaan sitä ilmiötä jolla haetaan kenties lisäpotkua, motivaatiota, oikeutusta, hyväksyntää ja myötätuulta omaan ryhtiliikkeeseen ja elämäntaparemonttiin. Kyse voi myös olla ns. ’valaistumisen’ mukanaan tuomasta huumasta, kaikkivoipaisuuden ja sillä oikealla tiellä olemisen tunteesta.

Ilmiö näkyy ja kuuluu etenkin alkuvuodesta monen työyhteisön kahvipöytäkeskusteluissa. Terveimmillään ilmiö saa aikaan totisen leikkisää kilpailua; liikuttujen minuuttien tai pudotettujen kilojen vertailua.  Omaa hyvää oloa halutaan hehkuttaa, useimmiten vilpittömästi ja muita kannustavasti. Terveellinen ’huulivoima’ on siis tarttuvaa.

Epäterveitä piirteitä ilmiö saa mielestäni silloin, jos missä tahansa yhteisössä joku käyttää ’huulivoimaa’ taukoamatta ja tuo omia valintojaan ja saavutuksiaan jatkuvasti esille tai jopa nostaa ne muiden yläpuolelle. Tämä samainen tyyppi usein vähättelee muiden terveysvalintoja ja liikuntasaavutuksia. Hän myös raportoi hyvin yksityiskohtaisesti (ja yleensä hieman yläkanttiin) omista…

View original post 155 more words

Entering 2014

Taas on aika. Pysähtyä hetkeksi ja sitten siirtyä eteenpäin. Mitä jäi käteen? Mitä jäi taakse? Mitä tulee tilalle? Paljon jäi käteen. Vieläkin enemmän sydämeen. Niistä riittää myös tulevaan.

Oivalluksista suurin kuluneena vuonna oli kuitenkin tämä: Ihminen voi olla aidosti onnellinen vain silloin kun saa tehdä sitä mitä aidosti rakastaa.

Sitä toivon siis sinullekin; Rakkautta johonkin. Niin paljon että ei malttaisi odottaa uutta päivää. Niin paljon että jokainen aamu todella tuntuu uudelta mahdollisuudelta. Olla onnellinen.

Löydä omasi.

Oikein Hyvää ja Onnellista Vuotta 2014!

– Maria –

 

 

Joulukuu #24

Jouluaaton luukku on joulukalentereissa useimmiten suurin ja se herättää tiettyjä odotuksia sisällön suhteen. Matkalla hyvinvointiin ovat kaikki tähän astiset kalenteriluukut kuitenkin olleet omassa kategoriassaan tärkeitä. Ihmisen hyvinvointi on kokonaisuus, ei yksittäinen teko.

Yksi teko, joka on kuitenkin vielä poimittava kalenteriin ja nimenomaan jouluaattona on ehdottomasti kyykky. Kyllä. Kyykky. Jo aiemmassa luukussa haastoin sinut nostamaan rautaa ja hankkimaan voimaa, jota tarvitset läpi elämän. Nyt viedään ajatus hieman pidemmälle; Opi kyykkäämään oikein! Ihan oikeasti. Opi tämä taito. Ensin ilman mitään välineitä ja kun se sujuu ota levytanko kyytiin!

Tutkimustulokset murskaavat kuntosalilaitteet mitä kyykkyyn tulee. Levytangolla tehdyn kyykyn kaltaisia vaikutuksia lihasvoiman kehittymiselle (eikä pelkästään alaraajalihaksiin) tai lihaksista käsin säätyvälle aineenvaihdunnalle ei yksinkertaisesti saavuteta millään muulla harjoittelulla. Piste.
Ja myytti levytangolla ja koko liikeradalla tehdyn kyykyn vaarallisuudesta käy toteen ainoastaan silloin, kun tekniikka on päin mäntyä. Opi – siis – kyykkäämään – oikein.

Itselläni on tarjota tähän kaksi tilaisuutta heti vuoden vaihteen jälkeen; Naisten voimakurssi sekä unisex Voimaseminaari.
Alla olevan huoneentaulun myötä: Oikein Rautaista Joulua!