Onnellisuuden ja onnistumisen avaimet

Meneillään oleva Fire Food Challenge. Valmennustehtävät yleensä. Oma treeni. Oma elämä. Menestys. Onnistuminen. Onnellisuus. Onni.

Nämä asiakokonaisuudet ja kaikki niihin liittyvä synnyttivät yhdessä henkeäsalpaavan auringonlaskun kanssa ajatuksen illan mäkijuoksun aikana:

Onnen, onnellisuuden ja onnistumisen avaimet ovat aina käsissämme sillä hetkellä, kun saamme armon ja määrätietoisuuden paiskaamaan kättä.

Näissä hetkissä olisi hyvä pyrkiä viipyilemään.

Ei mulla muuta tällä kertaa 🙂

– äM

20140426-232346.jpg

Mainokset

Lakritsisuklaata lasissa

Aamupalasmoothie 3.0

1 avocado
1 pieni päärynä
1 dl mantelimaitoa
2-3 dl raikasta vettä
25 grammaa Pulsin Whey Protein -jauhetta
2 rkl raakakaakaojauhetta
2 tl raakalakritsijauhetta
2 tl kofeiinitonta pikakahvijauhetta
2 tl reishijauhetta
2 rkl tocoa

Listan loppupäässä olevat superit voit jättää pois tai vaihtaa mieleisiisi. Voit käyttää nesteenä myös pelkkää vettä tai mantelimaidon tilalla ½ desilitraa kookosmaitoa.

20140419-073226.jpg

Minun F.I.R.E. -tarinani. Osa 1: Mirkan tarina.

Tänään blogissa vierailee kunniavieras; oma siskoni Mirkka. Kaikenlaisia seikkailuita, ylä- ja alamäkiä ollaan elämän varrella taaplattu yhdessä. Viimeisin seikkailu jää varmasti molempien mieleen yhtenä merkittävimmistä yhteisistä kokemuksista. Kiitos Mirkka oman tarinasi jakamisesta!

Mirkan tarinan myötä alkaa uusi blogisarja: Minun F.I.R.E. -tarinani, jossa valmennettavani jakavat kokemuksiaan valmennuksessani olemisesta. Kukin omista lähtökohdistaan ja omasta näkökulmastaan käsin. Mikäli haluat olla yksi heistä, ota minuun yhteyttä: maria(a)firefitness.fi!

MIRKAN F.I.R.E. -TARINA

Olen pian 39 vuotta täyttävä kahden teinin mamma.  Varhaisesta lapsuudesta ihan parikymppiseksi asti olen harrastanut joukkuevoimistelua ja ryhmäshowtanssia jossa menestystäkin tullut ihan valtakunnallisella tasolla.

Ylioppilaslakin saatuani lähdin vuonna -94 opiskelemaan lastentarhanopettajaksi ja muutin toiselle paikkakunnalle.  Silloinhan se alamäki sitten oikeastaan alkoikin; Opiskelujen vuoksi harrastukset jäivät ja ruoka alkoi maistua liian hyvältä. Parissa vuodessa painoa tuli 20 kiloa lisää. Sitä rataa sitten mentiin useampi vuosi ja kaksi raskautta. Olin sohvaperuna, en tehnyt mitään itseni, saati hyvinvointini hyväksi.

Kymmenen vuotta myöhemmin kärsin jatkuvista, kovista vatsakivuista, joiden syyksi paljastuivat sappikivet ja jouduin leikkaukseen. Näiden vaivojen vuoksi myös paino putosi aika lyhyessä ajassa n. 10 kiloa, mikä tuntui kivalta ja silloin päätin että niitä kiloja en enää ota takaisin. No jojoiluahan se oli, mutta sain silti suurimman osan kiloista pidettyä poissa. Niitä oli kuitenkin vielä liikaa, eikä olo ollut hyvä.

Lähes koko elämäni ajan on rinnallani kulkenut tärkeä ihminen, kannustaja… oma rakas sisko Maria, joka on minulle myös pitkälti esikuva. Tuo pippurinen paketti on vuodesta toiseen jaksanut kannustaa ja tsempata niin minua kuin monia monia muitakin.

Viime syksynä (2013) kun Maria oli saanut uuden kuntosalinsa, f.i.r.e. cross training arenan toiminnan rullaamaan, rohkenin kysymään että lähtisikö hän minulle henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Olihan hän neuvoja jakanut jo aiemminkin, mutta nyt olin itse valmis tähän projektiin. Eikä Marialta tarvinnut kahdesti kysyä! Siitä se sitten lähti ihan tosissaan. Maria teki treeniohjelmat oman tavoitteeni ja elämäntilanteeni mukaan ja opasti yksi asia kerrallaan kohti pysyvästi terveellisiä ruokailutottumuksia. Silloinkin kun oma kärsimättömyys ja into meinasivat viedä mopon käsistä, Maria veti suitsista ja sai pysymään raiteilla 🙂 Ja jos jonakin päivänä motivaatio oli kadoksissa, ei tarvinnut muuta kuin näppäillä viesti Marialle niin oltiin taas matkalla kohti yhteistä tavoitetta! Koko ajan luotin siihen että Maria tietää mitä tekee ja sain itse vain keskittyä suunnitelman toteutukseen. Luotin myös silloin, kun sain käskyn lakata kyttäämästä vaakaa 🙂

Tästä lähdettiin liikkeelle:

Image

Tässä ollaan nyt:

Image

Puntari näyttää tänään 62 kg ja olemus on selvästi tiiviimpi kuin koskaan; painoa on tippunut reilut kymmenen kiloa ja lantiosta on kadonnut puolessa vuodessa 10 cm! Terveet elämäntavat ovat tulleet jäädäkseen ja mikä parasta, liikunnan ilo on palannut!

Kiitos Maria tsempistä, asiantuntevasta valmennuksesta ja että sait minut uskomaan tähän projektiin!! Kaikille muille samojen asioiden kanssa kamppaileville haluan sanoa: Uskokaa itseenne ja luottakaa asiantuntevaan valmentajaan! Hiljaa hyvä tulee 🙂

FFC on käynnissä! Nyt kokataan!

Fire Food Challenge 2014 on käynnissä ja facebook -ryhmässä käy ihana kuhina! Helpot puhdistavat toimenpiteet tuntuvat jo nyt osallistujien olossa, elossa ja farkuissa 🙂

FFC näkyy myös omassa keittiössä ja lautasella mukavasti. Vaikka omien (terveellisten) eväiden väsääminen on jo entuudestaan tuttua puuhaa, on nyt tullut katsottua vieläkin tarkemmin mitä lounaslootasta löytyy. Yksinkertaisena ihmisenä eväät on hyvin, hyvin yksinkertaisia.

Käytännössä homma menee niin että valkkaan kaapeista eväspussukoihin vähintään kolmea eriväristä kasvista, siten että määrä vastaa vähintään puolta lautasellista. Joku rasvanlähde öljytilkkana tai avocadona. Proteiinivaihtoehtoa koitan vaihtaa päivittäin ja jos joudun oikomaan niin koitan oikoa mahdollisimman ”puhtaasti”. Tänään sattui juuri sellainen aamu ja päivä, etten ehtinyt väsäämään proteiiniannosta, vaan jouduin nappaamaan 100 % broilerinleikettä lautaselle (ensi viikolla paleopipo laitetaan vähän syvemmälle päähän, eikä tätä oikomista tapahdu 28 päivään 😉 ).  Jos lihakset kaipaa hiilareita, tuikkaan sitäkin lautaselle joko hedelmän tai esim bataatin muodossa (avocado-bataattisörsseli maistuu minulle erityisen hyvin).

Image

 

Pääsiäinen tulee. Se on yleensä herkuttelun paikka. On aikaa rentoutua ja tehdä hyvää ruokaa. Itse olen (kuten tiedätte) laiska kokki ja minulle riittää se että ruoka ravitsee ja auttaa jaksamaan. FFC -ryhmä on kuitenkin pistänyt miettimään mitä valmennusohjelmaan sopivia herkkuja pääsiäisenä voisi kokeilla. Johannan reseptikirjasta löytyy tietysti vastaus ihan jokaiseen makuun, mutta oma yksinkertaisuus ja laiskuus synnytti tällaisen top 3 -listan: Bataattislastut, ”lakritsitoffeepallerot” sekä kiiltävä suklaakohokas. Paleota tietysti kaikki.

Näiden reseptit löydät Fire Food Challenge -ryhmästä. Tule sinne! Täältä löydät ohjeet miten!

Biathlon-SM Laukaassa 29.3.2014

Ennen eilistä päivää olen viimeksi ollut SM-kisoissa 16-vuotiaana. Silloin itse urheilijana. Mitali oli silläkin kertaa kotiin tuomisina, joten muistot SM-tason urheilusta ovat jo entuudestaan hyvät. Vuosien saatossa oma urheilu on muuttunut lähinnä aktiivikuntoiluksi, mutta valmentajan roolissa pääsen näköjään minäkin vielä nauttimaan tällaisesta kisatunnelmasta.

Hieno ja tunteikas päivä tuo eilinen! Kahvakuulaurheilun biathlonin SM-kisat Laukaassa. On hienoa nähdä, miten kova taso meillä Suomessa jo on tässä lajissa. Kisäjärjestäjät olivat myös onnistuneet käytännön tehtävässään erinomaisesti! Kiitos siis Kuulatuulen porukalle!

Näitä kisoja varten on valmennettavien, Eliisan ja Minnan kanssa tehty määrätietoisesti töitä (vasta!) viimeiset yhdeksän kuukautta. Toki yhteistä harjoittelua on takana pari vuotta, mutta ajatus kilpatasolla nostamisesta on kypsynyt vasta viimeisen vuoden aikana. Ja eilinen osoitti, että päätös lähteä mukaan oli oikea; molemmat tytöt tekivät omissa paino- ja kuulaluokissaan työnnön Suomen ennätykset ja seisoivat loppusijoituksissa palkintokorokkeella! Jotakin on siis viimeisen vuoden aikana tehty oikeinkin. Kuinkahan tässä vielä käykään, kun päästään tekemään lisää töitä? 😉 Kiitos tytöt! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja!

Image

Valmentajana toimimisen ohella sain osallistua kisoihin myös tuomarin ominaisuudessa. Tuomarointi on kahvakuulaurheilussa hyvin intensiivistä ja tarkkuutta vaativaa hommaa. Etenkin kun ollaan ratkomassa SM-mitaleita. Ihmiset, jotka tuntevat minut valmentajana, tietävät että suorituksen tekninen puhtaus on minulle sydämen asia, joten tuomarina toimiminen on minulle sikäli melko luontaista. Aina se kuitenkin jännittää. Paitsi eilen. Näin stressitöntä tuomarina toimiminen ei ole koskaan edes salikisoissa ollut! Tästä iso kiitos kuuluu kisan päätuomarina toimineelle Teemu Jokelalle, joka loi omalla toiminnallaan hyvin rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin tuomaripöytien ympärille. Tuli oikeasti sellainen tunne, että selusta oli koko ajan turvattuna. Kiitos Teemu!

Kiitokset tunnelmallisesta päivästä kuuluvat tietenkin kaikille muillekin osallisille; kilpailijoille, kannustajille, tuomareille, muille toimitsijoille ja juontaja Marko Suomelle, joka omalla positiivisuudellaan piti fiiliksen korkealla läpi koko pitkän kisapäivän.

Kaikenkaikkiaan ikimuistoinen päivä, josta riittää evästä matkalle vielä pitkään. Ainakin seuraaviin kisoihin asti.  Laukaan kisojen tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä.

Kookosta ja kalkkunaa keitossa

Omassa elinympäristössäni tunnutaan olevan tosissaan huolestuneita ravinnon saannistani nyt kun se m a i t o r a h k a on poissa kuvioista. Seriously? Oliko sen kulutus todella niin paha?

Kysymyksiin siitä, että ”mitä sä sitten syöt?” vastaan esimerkiksi että ’Maailman helpointa ja aurinkoisinta thaikeittoa’!

2 dl porkkanaa lantteina

1 isohko keltainen paprika

½ sipuli kuutioituna tai sama määrä valmiita sipulikuutioita pakastinaltaasta

n. 5 dl vettä

2 dl kookosmaitoa

n. 400 g kalkkunan filettä suikaleiksi leikattuna

kylmäpuristettua kookosöljyä paistamiseen

1-2 rkl Urtekramin Thaimauste -seosta

1 tl Himalajan suolaa

**

Suikaloin kalkkunafileet ja hieroin niihin thaimausteen sekä himalajan suolaa. Kuullotin sipulin ensin kookosöljyssä ja heitin perään kalkkunasuikaleet. Kun kalkkuna sai väriä pintaan kaadoin päälle kookosmaidon. Pilkoin kasvikset ja heitin ne veteen kiehumaan. Kaadoin kookos-kalkkunakeitoksen samaan kattilaan kasvisten kanssa. Annoin kiehua hiljalleen kannen alla vajaan tunnin.

Ainakin keiton liemi oli viedä kielen mennessään. Huomenna lounaalla selviää loput makuelämyksestä.

thaikeitto thaimauste

Hiljaisuudesta nousee ruokavallankumous, eli f.i.r.e. food challenge

Kuukauden kuiva kausi blogissa. Koska istuminen tappaa ja istumista on työn puolesta ollut ihan kiitettävästi muutenkin. Selitys tämäkin. Todellisuudessa minulla ei ole ollut juurikaan sanottavaa. Koska kaikki tuntuu olevan jo sanottu toisaalla, eikä saman toistaminen saati lukeminen kiinnosta ketään.

Kuivan kauden aikana on kuitenkin syntynyt uusi projekti; f.i.r.e. food challenge! Tämä syntyi ainakin osittain omista tarpeistani. Tai oikeastaan kahdesta tarpeesta:

a) Haluan selvittää ’once and for all’ ns. puhtaan ja prosessoimattoman ruoan vaikutuksen suorituskykyyn. Omaani ja muiden. Olen viimeisen kymmenen vuoden aikana putsannut ruokavaliotani vähitellen (lähinnä terveydellisistä syistä ja välillä pakonkin edessä) onnistuen karsimaan siitä suurimman osan ”epäpuhtaita” ruoka-aineita. Vaikutus mielen ja kehon suorituskykyyn on ollut valtaisa! Yksi ruoka-aineryhmä on kuitenkin sinnikkäästi pysytellyt ruokavaliossani lähinnä kiireisen arjen helpottamiseksi: Maitotuotteet. Ja nimenomaan rahka. Kun aikaa on rajallisesti ja tarve liikkua kohtuullisen kova, on rahka ollut helppo ratkaisu välipala- sekä palautusruokaongelmaan. En ole kuitenkaan ollenkaan vakuuttunut maitotuotteiden terveellisyydestä tai että tuo rahka olisi jotenkin ylivoimainen proteiininlähde liikkuvalle ihmiselle. Saatan jopa olla sitä mieltä, että maitotuotteet aiheuttavat omalla kohdallani jatkuvaa lihasten ”tukkoisuutta”. En vain ole saanut tätä järkevällä tavalla karsittua ruokavaliostani. Nyt voin tuoda oman panokseni tulevaan ruokahaasteeseen luopumalla rahkastani.

b) Haluan tarjota f.i.r.e. cross training arenan asiakkaille mielenkiintoisen, virkistävän, tuntuvia tuloksia antavan sekä käytännönläheisen ravintovalmennuksen vielä ennen kesää (vaikkei koodisana ”kesäkunto” sanavarastooni varsinaisesti kuulukaan).

Omat aikaresurssit ovat kuitenkin ääriään myöten käytössä muiden töiden parissa. Lisäksi oma tietotaitoni mitä luolamiesruokaan tulee on melko lasten kengissä. Sellaisissa kengissä ettei niillä ponnisteta kovinkaan korkealle, saati tyylikkäästi. Tarvitsen siis osaavan yhteistyökumppanin. Terveellisempiä vaihtoehtoja hyvin moneen ruokaan (ennen kaikkea leivonnaisiin) olen jo pitkään löytänyt Johannan paleokeittiöstä. Mitä ikinä olenkin etsinyt, se on lähes poikkeuksetta löytynyt tuosta blogista. Selvittäessäni tarkemmin kuka tämä paleokeittiössä häärivä emäntä on, totesin ilokseni että Johannan lajimieltymykset ja valmennusfilosofia vastaavat melko läheisesti omiani; Johanna mm. välittää cross training -menetelmällä treenaamisesta.

Aloin miettiä että yhteistyössä voisi oikeasti olla voimaa ja siitä syntyi huhtikuussa alkava ruokahaaste, joka tullaan toteuttamaan treenaavan henkilön näkökulmasta, eli vaihtoehtoja aamu-, iltapäivä- ja iltarahkalle tullaan tarjoilemaan muiden vinkkien ohella.

Itse odotan tätä haastetta enemmän kuin innolla! Mahtavaa päästä itse osalliseksi asiantuntevasta valmennuksesta ja toisaalta olla mukana tavalla, jonka osaan aika hyvin; tulen selkeästi olemaan tsempparin ja hengenluojan roolissa. Luonnollisesti olen myös henkilökohtaisesti omien valmennettavieni käytettävissä koko projektin ajan. Mutta asiantuntijan salkun annan mieluusti Johannalle.

Mitä sitten on luvassa? Ihminen, joka sitoutuu noudattamaan valmennuksessa saamiaan ohjeita tulee takuulla tuntemaan huomattavia muutoksia energiatasossaan ja luultavasti myös näkemään positiivisia muutoksia peilikuvassaan. Jos nämä ovat sinulle tänä keväänä ajankohtaisia asioita, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

firefood_cover

Tässä ja nyt

Rikkautta on kokea päivä joka alkaa ja loppuu ”A”:lla niinkuin Afrikan tähti.
Rikkautta on kokea väsymys, joka johtuu siitä että on työtä jota tehdä. Paljon.
Rikkautta on kokea se kiire, joka johtuu tilapäisesti yksin pyöritetystä arjesta, koska puolisolla on työtä jota tehdä.
Rikkauttakin rikkaampaa on perhe, joka tulee apuun sen arjen kiireen keskelle.
Rikkautta on ikuinen kiista nukkumaanmenoajasta, jonka saan käydä terveen, toimintakykyisen ja älykkään lapseni kanssa.

Onnellinen elämä on tässä ja nyt.

 

Image

Suklaaruudut fitimmin

Helmikuu. Sairaskuu. En tänäkään vuonna onnistunut murtamaan kaavaa. Mutta onneksi voi aina leipoa suklaaruutuja! Paleokeittiön parhaimmat paleobrowniet antoivat huisin suklaaleivontainspiksen ja taloudesta löytyvin aineksin sain kasattua tällaisen projektin:

Suklaaruudut fitimmin

Ensin keitin ja soseutin 1 pienehkön bataatin.

Sitten tein raakasuklaamassan näin:

1,5 dl pienittyä kaakaovoita
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
30 g proteiinijauhetta (minttusuklaa heraa)
3/4 dl raakakaakaojauhetta
1/2 dl Suklaapakkausta (Puhdistamon valmis sekoitus raakakaakaota, macaa, lesitiiniä, riisinlesettä, suolaa ja vaniljaa)

Sitten vatkasin:

3 kananmunaa
1 dl erytritoli-stevia-tomua (edit: Todellisuudessa sitä varmaan oli vain n. 3/4 dl. En mitannut. Taaskaan.)

Sekoitin munavaahdon ja suklaamassan keskenään yhteen ja sitten lisäsin:

jäähtyneen bataattisoseen sekä
½ tl vaniljaesanssia.

Lopuksi lisäsin taikinaan keskenään sekoitetut kuivat aineet:

1 rkl kookosjauhoja
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus kalaharin suolaa

… ja sekoitin tasaiseksi massaksi.

Lopuksi levitin taikinan suorakaiteen malliseen piirakkavuokaan (20 x 30 cm) joka oli vuorattu kookosölyllä voidellulla leivinpaperilla.

Paistoin n. 170 asteessa 30 minuuttia.

Lopputulos oli mehukas ja maistuva. Vastaleivottunakin hyvä, mutta jääkaappikylmänä ja italialaisen kahvin kanssa nautittuna pahimmankin päivän pelastava suklaaleivos.  Ja vieläpä zero sugar. Vapise helmikuu!

Image